Helteinen perjantai kellahti viiden maissa huikeaan ukkosteluun. Päivän pihaduunit olivat lopuillaan, kun ensimmäiset pisarat tipahtelivat. Alkuripsuttelua riitti toviksi, kunnes täysi rähinä pääsi vauhtiin. Pari kolme salamaa räsähti aivan lähelle, koska huumaava jyrinä seurasi välähdystä saman tien.
Kun pahin myllerrys väistyi kohti länsirannikkoa, uskalsi ruveta kuistilta nuuhkimaan höyryävää puustoa. Helle hävisi, mutta silti mittari yhä näytti komeaa + 24 asteen lämpöä.
Onneksi ehdin siirtää melkoisen kuntan sammalta uuteen paikkaan ennen sadetta. Kuvan oikeassa laidassa kuusen alla se näyttää saaneen vettä tosi tarpeeseen. Aika näyttää, alkaako se puskea uutta kasvustoa. Voi olla, että kerran jos toisenkin joudun tarjoilemaan sammalille vettä letkusta, jotta unelmien sammalpiha pikku hiljaa toteutuisi.
2 kommenttia:
Oli varmaan komea ukkonen ! Et kuvia saanut ?! Lämmittikö veden ?
Salamakuvaa en edes yrittänyt, kun osumatarkkuutta ja -onnea tuskin olisi riittänyt. Kamerakaan ei ollut esillä pahimman rytinän aikaan. Mutta vesi lämpesi. Nyt jos koskaan lammessa on autuasta uida, sillä allas on äärimmillään täynnä eivätkä vesikasvit vielä näy. Eilen jo uiskentelin ihan oikeasti, en pelkästään kastautunut.
Lähetä kommentti