Videotaidetta Turun linnassa

Turun linnassa on meneillään  Saara Ekströmin näyttely Hortus conclusus - Suljettu puutarha. Sen lehdistötiedotteessa manitaan, että turkulaistaiteilija käsittelee lyyrisissä ja meditatiivissa teoksissaan identiteettiin ja naiseuteen liittyviä kysymyksiä. Saara Ekström on tunnustettu ja tunnettu taiteilija, josta löytyy paljon tietoja netistä. Tässä yksi mahdollinen linkki http://www.av-arkki.fi/en/artists/saara-ekstrom_en/

Kolme hänen videoteostaan ovat esillä Isossa linnantuvassa lokakuun lopulle asti. On sinänsä kiehtovaa, että teokset ja niiden katsoja tosiaan ovat vankkojen muurien ympäröimänä melkein kuin keskiaikaisissa luostareiden puutarhoissa. Video Rosario (2011) ohjaileekin ajatuksia Neitsyt Mariaan hedelmällisenä, sinetöitynä puutarhana.

Taiteilija on tutkinut varhaiskeskiaikaisia pyhäinkuvia ja madonnaveistoksia, joita ovat aikoinaan tehneet Liedon ja Ruskon mestarit. Puuveistoksia on esillä Turun linnassa. Rosariossa muunneltuina kuvina nähtävä madonna lapsineen katselee lasivitriinistä vastapäiselle seinäkankaalle tauotta heijastuvaa videota.

Verkkaisen herkkiä kohtauksia kahden valkean linnun kisailusta liljoissa tallentui puhelimen kameraan epätarkkana. Näytän sen silti, koska se oli ensimmäisenä esillä ja teki pimeään saliin astuessa suuren vaikutuksen. Jonkinlaiseen meditatiiviseen tilaan oli helppo vajota kauniita, äänettömiä kuvia katsellessa. Hiukan jaksoin tuhdin lounaan perään ihmetellä, millä tekniikalla teokset on toteutettu. Onko taiteilija mahdollisesti käyttänyt myös röntgenkuvia?

Rosarion kanssa yhtaikaa samassa tilassa sivummalla pyörii Nursery-video (2001). Lehdistötiedotteen mukaan nimi voi merkitä ansaria, taimistoa tai kasvihuonetta, lastenhuonetta, seimeä sekä päiväkotia, parantolaa tai hoitolaa. Teoksessa lapsen kädet kokoavat rikkonaisia kasveja terälehti terälehdeltä ehjiksi kukiksi. Tehty vahinko yritetään korjata.

Nurkan takana pienessä tilassa yksi ihmeellinen kukka jakautuu kahtia, sulautuu taas yhdeksi, jakautuu taas loppumattomiin teoksessa Faraway (2013). Se kommentoi Georgia O'Keefen eristäytyneessä paikassa jossain Meksikon aavikolla syntyneitä maalauksia, joissa muun muassa toistuivat O'Keefen puutarhassaan kasvattamat aistilliset kukat.


Kun kesän mittaan katselen mökkipihassa avautuvia uhkeita pioneja, ruusupensaiden tuoksuvia kaunottaria ja muita kukintoja, luulenpa näkeväni ne entistä selvemmin taiteilijoiden tapaan häpeämättömän eroottisina. Mitä jo muinaiset kiinalaiset viestivätkään esimerkiksi pioneilla?