Satoa luvassa

 Mökkiläisen uurastuksista on pikku hiljaa tuloksena satoa. Suit sait ostin alkukesästä kaksi kurpitsan tainta sekä oikein isoa että kesäsorttia. Molemmat ovat kasvaneet jättimittoihin. Hedelmät tosin näyttävät vielä keskentekoisilta, varsinkin kun kesäkurpitsa helottaa kirkkaan keltaisena. Odotin vihreää tulosta. Aika näyttää, vaihtuuko väri vai syödäänkö tuotokset keltaisina.

 Tuli kumman värisiä tahansa, pötkylöitä valmistuu useita, jos homma jatkuu yhtä suotuisasti kuin tähän asti. Mihin mahtanen joutua isojen kurpitsojen kanssa, kun niitäkin pullistelee useita mahtavien lehtien katveessa.

Samalla kumpareella komeilevat myös kolme tyrnipuskaa ja kuusi karhunvattua. Tyrnistä ei sanottavasti ole luvassa marjoja, mutta karhunvatukka kukkii runsaana. Hiukan epäilyttää, ehtiikö marjasato valmistua ennen syksyä. Hoppua saavat kukinnot pitää, jos aikovat kokea muodonmuutoksen mustiksi marjoiksi asti.

Näin somalta näyttää karhunvatukan kukka läheltä katsottuna. Hauska on seurata kumpareen kasvustoa, paljon hauskempaa kuin tiettyjä eläinmaailman tapahtumia. Huimin äsken kuultu tosijuttu liittyy käärmeeseen. Tutut löysivät rantasaunansa tuvasta käärmeen korituolissa, jota aurinko lämmitti. Siinä riitti toviksi hikistä puuhaa, että käärme saatiin häädetyksi mökistä ulos. Jäi kuulemma tarkistamatta, oliko kyseessä kyy vai tarhakäärme.

Naapurilta kuulin iltapäivällä, että lähistöltä toisen mökin kupeesta oli löytynyt osittain syöty pupujussi. Jäljistä päätellen asialla oli ollut ilves. Kuinkahan on oman pihapupuni laita? Eilen vielä näin yhden pupun, aamulla toisen. Mutta tätä kirjoittaessani huomasin äsken ikkunasta, että pihalla vilisti pieni ruskeakarvainen otus. Koosta päätellen sekin pystyisi nappaamaan jäniksen poikasen, vaikkei mikään ilves olekaan. Pikkuisia tassun jälkiä löytyy tämän tästä lammen  rantahiekasta, niin ettei mökkillä tosiaan tarvitse potea yksinäisyyttä. Jopa lentomuurahaisia riittää yllin kyllin.