Eilistä lauantai-iltaa vietin perhepiirissä lapsuuskotini entisestään komistuneella terassilla. Oli aihetta onnitellen halata tytärtä ja vävyä, nykyistä isäntäparia, 30 vuotta kestäneestä avioliitosta. Aika täyttyi jo 20.8., mutta sitä juhlittiin sopivasti 24.8. pariskunnan nuorimman tyttären 21-vuotispäivänä. Rapuja taloon on taas - kuten useana vuonna - toimittanut tyttären mainio työtoveri, jolle minäkin osaan lähettää kiitokseni. Kaksi kukkuraista rapuvatia ehti melkoisesti tyhjentyä, ennen kuin hoksasin kaivaa puhelimen esiin ja napata muutaman kuvan.
Näinhän homma etenee, että jätekasa karttuu lautasilla sitä mukaa kun ravuista riivitään vähät suupalat. Hetkittäin saalis tuppasi jäämään ylen vähiin, sillä laulut verottivat perkuuaikaa. Oli hoilattava päivänsankarille, ravuille, juomaryypyille ja ties mille. Netti tarjosi muistinvirkistystä, kun porukan aito ruotsalaisenkaan ei ulkoa muistanut monia lauluja sanoineen. Puhettakin sinkoili useammalla kielellä vallan sutjakasti...
Illan mittaan seuraan liittyi vielä pojantyttären kaveri, joka huomasi yllätyksekseen tulleensa ristityksi Elliksi. Sellaiseksi pojan nimi näet vääntyi ruotsalaisen suussa ja jäi elämään ainakin osaksi iltaa. Yhteisvoimin Elliä myös haastateltiin ja havaittiin oikein hyvin porukkaan passaavaksi.
Naurussa suin esitän kiitokseni koko poppoolle, suurimmat tietysti emännälle ja isännälle. Melkoisen eläväiseen joukkoon huomaan kuuluvani, hoh-hoijaa!
3 kommenttia:
Rapukekkerit ovat hauskan rentoja ja ravut maistuvaisia! Mökillä usein on rapukekkerit - joskus jopa itse pyytämien rapujen kanssa. Ystäväni järjestää niitä myös saaressaan elokuun iltoina.
Niinhän ne ovat, vaikken koskaan oikein ole oppinut rapuveistä kunnolla käyttämään. Kunhan nyrhin miten sattuu. Mutta tunnelmahan on paras osa koko kemuja. Mukana sinnittelen, laulattaakin yhä vaikkei sanoja muistaisikaan.
Herkullista ...
Lähetä kommentti