Uuttakaupunkia eloisasti

 Eilisellä kaveritapaamisella meitä odotti illansuussa yllätys. Pihapitoihin askelsi hieno rouva tuulahduksena sadan vuoden takaa. Rouva esittäytyi asessorska Winteriksi. Hän kertoili auliisti vanhemmistaan, isänsänsä purjehduksista Hammiin - Kööpenhaminaan - ja yhtä lailla maailmalle lähteneistä veljistään. Siskot pysyivät hänen laillaan kotimaisemissa. Rouva itse tosin vietti vuosia Jyväskylässä, josta valmistui kansakoulunopettajaksi. Palattuaan Uuteenkaupunkiin koitti ennen pitkää avioliitto asessori Winterin kanssa. Aktiivinen rouva perusti sittemmin kaupunkiin kirjakaupan, mutta joutui tekemään sen miehensä nimen suojissa, koska naisilta moinen yrittäminen oli kiellettyä vielä autonomian ajan lopulla. Rouvan kuoltua aviomies jatkoi kaupanpitoa.

Tuntui ihan siltä kuin joku historiallisesti tosi romaanin henkilö olisi lehahtanut joukkoomme.

Perheasioista siirryttiin kaupungin historiaan kävelyllä Vallimäellä, jolta löytyy jopa kullantekijän muistomerkki. Sen ovat maineikkaalle alkemistille pystyttäneet "kaupungim poja". Kävely jatkui viereiselle vanhalle kirkolle, sieltä torille, jossa pysähdyttiin autenttiseen ympäristöön pystytetylle Uudenkaupungin rauhanteon muistomerkille. Rauha solmittiin paikalle varta vasten siirretyssä rakennuksessa, jonka vastakkaisiin seiniin oli tehty ovet. Järjestely varmisti, etteivät viholliset joutuneet astumaan sisään samasta ovesta.

Kierros jatkui kohti paikkaa, jossa aikoinaan sijaitsi sittemmin tunnetun säveltäjän Crusellin syntymätalo. Nykyiset rakennukset ovat nuoria. Harvinaisen komea portti sulkee pihapiirin omaan rauhaansa. Koko lailla tähän päättyi asessorskan pätevästi  tarjoilema opastus Uudestakaupungista. Hän lupasi opastaa meitä ensi vuonnakin ja näyttää se toinen puolikas kaupungista, jonne nyt jäi menemättä.

Vielä paarusteltiin mäkeä ylös kohti Novidan tiloissa soivaa maksutonta promenaadikonserttia. Sinne oli lupa tulla ja sieltä poistua mielensä mukaan. Meidän porukka ehti paikalle, kun musisointia oli tarjoiltu jo puolisen tuntia. Yhtä ainutta tuolia tai muuta istumapaikkaa ei ollut vapaana kävelystä väsyneille. Yleisö näytti asettuneen niin pysyvästi sijoilleen, että minä otin ja poistuin. Seisominen kuumassa salissa ei  houkutellut, vaikka korvia olisikin ihanasti hivelty. Korvaukseksi sain silmäniloa vakkasuomalaisista maisemista autoillessani takaisin mökille.