Monen sortin mammoja Marttilassa

Tänään vävy tarjosi perhekunnalleen melkoisen äitienpäiväretken sukulaistensa luo Kylämäen hevostilalle Marttilaan. Elina Kylämäki opasti tulijat oitis kärrykierrokselle, jolla ohjastajana toimi velipoika Juha, tilan nykyinen isäntä. Niinpä saimme tuntumaa sekä hevosiin että niiden nykyaikaiseen hoitoon. Tilalla näet toimii myös erityinen hevosten hyvinvointikeskus infrapuna- ja vesihoitoineen.

Olenkohan edes lapsena ollut yhtä vauhdikkaassa ja pehmeäjousisessa kyydissä. Tuskin, jos oikein muistan. Laitumeltaan suomenhevoset seurailivat kieseissä ohi porhaltavaa porukkaa sen kummemmin kommentoimatta.

Kierroksen perään siirryttiin aterialle, jonka tilan vakituinen kokki oli valmistanut. Liharuuista erityisherkkuna tarjottiin eri tavoin valmistettua hevosenlihaa. Kaikki muukin runsaasta noutopöydästä lautaselle poimittu kertoi emännän ja kokin osaavan asiansa.

Äitienpäiväkakun ja kahvin perään lähdimme isännän matkassa kierrokselle tilan eri rakennuksiin, talleihin ja pihattoon. Arvokkaana omassa aitauksessaan asteli aikanaan kuulu ravikuningatar. Nyt se viettää leppoisia eläkepäiviä tunnustuksena ravaamistaan miljoonatuloista. Pahaksi onneksi kuva jäi ottamatta.

Talleissa hirnahteli lisää hevosia. Puhelin ei enää unohtunut taskuun. Kamera oikeassa vireessä tiirailin ihmeitä. Suloisinta katseltavaa löytyi heti ensimmäisestä pilttuusta, jossa shetlanninponin varsa uinaili. Kuva ei kerro, kuinka pikkuisesta lapsukaisesta on kyse. Eihän sen emäkään ole suuren suuri.

Kokoeron huomasi, kun näki suomenhevosen perheonnea lähipilttuussa. Tästä kuvasta ei näy, kuinka tarkkaan tamma vahti meitä kävijöitä, jotta kukaan ei eksyisi liian lähelle varsaa. Palasin muun porukan mentyä ja melko kaukaa nappasin vaivihkaa kuvan. Rajaamalla syntyi vaikutelma lähiotoksesta.

 Kaikkiaan tilalla on hevosia satakunta. Useissa eri aitauksissa käyskenteli sekä lämminverisiä, suomenhevosia että poneja. Tässä yksi ponihurmuri tukka silmillä.

Kylämäen hevostilalla on jo pitkään ollut myös pihatto, jossa hevoset liikuskelevat vapaasti iän mukaisina pikku laumoina sisään ja ulos. Niille on kaiken aikaa tarjolla heiniä.

 Oli jännä kuulla, että tällä tavalla vapaasti elelevät hevoset varttuvat lihaksiltaan vankemmiksi kuin tallioloissa. Niiden koulutus ravihommiinkin helpottuu, kun ne ovat tottuneet toisten hevosten kanssa lauman tavoille. Tallioloista kuuluu tulevan hevosia, jotka ottavat ohjastajasta itselleen tarpeellisen vastuksen, mikä kuulemma voi olla rankkaa.

Nuorin tyttärentytär teki alustavaa tuttavuutta nuoriso-osaston heppojen kanssa. Loppukuusta hän palaa tilalle tositarkoituksella, sillä tänään sovittiin maastoratsastuksesta, jolle osallistuu perheestä ehkä joku muukin kuin Minna. Kenties myös minä lähden taas mukaan, mutta en istahda edes lauhkeimman tamman selkään. Tällä erää riittää, että olen jo kuukausitolkulla potenut kipeää vasenta olkapäätä. Parasta vältellä lisävammoja, vaikka kuinka lystiä hevostelua olisi tarjolla.

Kauniiksi lopuksi kiitän tyttären perheen nuoriso-osastoa kumppaneineen. Heti tavattaessa he ilahduttivat tätä isoäitiä kukkapaketilla halausten kera. Päivän reissulta kotiin tultuani avasin käärön ja vapautin sisällön hiukan istutusastiaa isompaan kippoon. Pikku hiljaa olen oppinut vaalimaan orkideoja, niin että taidanpa saada kuvan tuoreesta tulokkaasta iloa vuosikausiksi. Iso kiitos myös vävylle äitienpäivästä kaikkine elämyksineen.