Päiväkirjojen kertomaa

Sain taannoin tuliaisiksi muun muassa kirjan nimeltä Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin (2012). Sen on kirjoittanut Katarina Eskola, Elsa Enäjärvi-Haavion tytär, joka on äitinsä tytönpäiväkirjoista löytänyt kiehtovia näkökulmia tyttöyden historiaan. Hyvin kiinnostavaa on myös se, että nuori Elsa, silloin vielä sukunimeltään Eklund,  on kirjannut jälkipolville tiedoksi havaintojaan yhteiskunnan myllerryksistä. 

Takakansiteksti tiivistää sisällön näin:
Vaikuttavimmankin naisen sisällä on aina tyttö, tämän kokemukset, tunteet ja ihanteet, jotka ovat mukana elämässä kaiken aikaa. Elsa Enäjärvi-Haavion tyttö oli Elsa Eklund. Elsan tytönpäiväkirjat ja hänen tyttärensä, omista tytönpäiväkirjoistaan tunnetun Katarina Eskolan, selitykset ja tulkinnat ovat kertomus itsenäisyytemme ensimmäisten vuosikymmenien vaikuttajanaisen ja intellektuellin kasvusta Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisinä vuosina Kalliossa ja Pitkänsillan toisella puolella.

Saatesanoista alkaen kirja puhutteli minua. Katarina Eskola valottaa paneutumistaan äitinsä sukuun ja erityisesti sitä, kuinka iso menetys äidin varhainen kuolema on ollut. Katarina oli silloin 10-vuotias. Minusta tuntuu kuin suru ei olisi koskaan hellittänyt, ellei sitten tämän kirjan myötä. Äidistä lapsuus- ja nuoruusikäisenä syntyi niin sävykäs ja moniulotteinen kuva, että uskoisin tyttären melkeinpä samastuneen nuoreen Elsaan.

Mitenkään kovin joutuisasti lukeminen ei sujunut tämän kesän ylen helteisen heinäkuun mittaan. Mökillä huokailin raskaasti, kun mittari ylitti +30, joskus jopa +33 astetta. Sata vuotta sitten heinäkuussa 1914 Elsa vietti kesää Oulunkylässä, jossa yhtä lailla tuskailtiin helteessä. Huimin lukema löytyy päiväkirjamerkinnästä torstailta 9.7.1914, peräti +38 astetta! Silloin ei liene ollut tarjolla muuta helpotusta kuin uiminen. Mökilläni sentään toimii tarvittaessa ilmalämpöpumppu. Iltapäivisin suljetuissa sisätiloissa on ollut kohtalaiset oltavat, noin +25 astetta. Yöt ja aamut ovat olleet siedettäviä ilman koneellista viilennystäkin.

Katarina Eskola on jaksottanut teoksensa kolmeen osaan:
Ensimmäisessä ovat muutoksitta puhtaaksi kirjoitettuina Elsan kolme päiväkirjavihkoa vuosilta 1913-1919 sekä lisälehdet 1919-1920.
Toinen osa valottaa tyttären lukukokemusta. Tämä osa jakaantuu neljäksi otsikoin Nuori näkee kirkkaasti, Elämänpiiri, Murrokset sekä Järki ja tunteet. Elämänpiiristä löytyy tarkennuksina Suku ja perhe, Kallio, Toinen linja 13, Maitokaupat, Kesäpaikat, Koulu, Lapsuuden hidas aika, ystävyys ja tyttöys, Usko. Jokainen näistä jaksoista tarjoaa merkittäviä seikkoja Eklundin työteliäästä perheestä ja sen halusta kouluttaa lapsiaan.
Kolmas osa, Murrokset, tarjoaa painavaa tietoa maailmasodasta, Suomesta 1917 ja kansalaissodasta siten, että Elsan päiväkirjamerkinnät tulevat liitetyiksi ajankohdan kuohuviin ilmiöihin. Keskeistä on kuitenkin se, mitä Elsa on nähnyt ja kirjoittanut muistiin.
Neljäs osa otsikolla 1900-luvun tytöstä vaikuttajanaiseksi tarkastelee lyhyesti Elsan etenemistä opinnoissaan ja liittymistä keskeisiin kulttuurivaikuttajiin.

Kaiken kaikkiaan 1900-luvun alkuvuosikymmenien oloista syntyi lukijan mielessä ymmärrettävä kuva. Sen luomisen on tehnyt mahdolliseksi nuori, lahjakas tyttö, jonka päiväkirjoihin merkityt havainnot ja mietteet ovat päässeet esille aivan niin kuin Elsa aikoinaan toivoi.

Lisätietoa Elsa Enäjärvi-Haaviosta löytyy muun muassa kritiikistä, jonka Marja Niiniluoto kirjoitti ja julkaisi Helsingin Sanomissa HS 9.5.1993 otsikolla Elsa Enäjärvi-Haavio sai hallitun ja tarkkanäköisen elämäkerran Sunnuntailapsen kiireet ja kutsumukset.
Ritva Sievänen-Allen, Tyttö venheessä. Elsa Enäjärvi-Haavion elämä 19001-1951 (WSOY 1993)

Juttu löytyy helposti, mutta se on siten suojattu, etten pysty lisäämään linkkiä.

Elsa Enäjärvi-Haavio sai hallitun ja tarkkanäköisen elämäkerran Elämän sunnuntailapsen kiireet ja kutsumukset