Mökkikuistilta voi tarkkailla, mihin asti luikertaa pihapiirin muhkein kasvi, jättimeloniksi mainittu. Juhannuskylmissä yksi taimi kuolla kupsahti. Ehdin vielä saada puutarhayrittäjältä uuden taimen, joka ei tosiaan ole aikaillut, vaan rupesi oitis lykkäämään sekä vartta, lehtiä että kukkia. Mittaamalla saisi selville päiväkasvun, mutta olkoon mikä on.
Kukat houkuttelevat pikku kärpäsiä, kuten kuvasta näkyy. Kukan alapuolella näyttäisi pullottavan pahkura, josta kenties ehtii paisua kunnon kurpitsa ennen syyskylmiä.
Parhaan herkun äärelle työntyi isohko siivekäs, jonka lajia en osaa määritellä. Jos se ei ole mehiläinen, niin ehkä sitten ampiainen. Täydessä työn touhussa se uppoutui aivan kukan uumeniin. Melkoisen pitkään se siellä hyöri, kunnes kömpi lentoasemiin ja huristeli seuraavaan umppuun. Kameran kautta tapahtumaa tiiraillut sai hoidella omaa hommaansa kaikessa rauhassa.
3 kommenttia:
Kauniit kuvat rehevästä kasvista! Eiköhän se hedelmäkin ehdi kypsyä! Kastelemista vaatinee, arvaan ma.
Kastella tosiaan saa, kas siinä minun nykyinen iltapuuhani.
Vähän saman näköinen , mutta huomattavasti vaatimattomampi , on minun kesäkurpitsani , jonka kukat edelleen joku käy napsimassa !Kuvittelin , jotta sekin kiemurtelee ,mutta purkkiin jäi.
Lähetä kommentti