Perkeros, rockaava tarina kuvina

Hiljattain eräiden blogistien sivuilta tietooni tuli sarjakuvakirja nimeltä Perkeros. Erityisesti sen toinen tekijä, KP Alare, herätti paitsi kiinnostusta myös kipeitä muistoja. Vuosikymmeniä sitten näet tutustuin KPn isään Veli-Pekka Alareen, kun hän suostui tekemään Ennen vanhaan -kirjan kuvituksen. Se ilmestyi 1980, mutta ei enää hevin löydy nettihauissa. Taina Huuhtasen kanssa kirjoitin tekstejä, joista aina kolmisin palaveerasimme, kunnes kirja valmistui.

Pääsiäisen aikoihin 1981 VP sairastui niin vakavasti, että menehtyi syksyllä. Tragediaa syvensi se, että kaksi kuukautta myöhemmin syntyi hänen poikansa. Tämä sai nimekseen isänsä mukaisesti K-Pekka. Vauvaa ja hänen äitiään kävimme Tainan kanssa  tervehtimässä heidän kotonaan. En enää muista, mikä tuli pojan koko etunimeksi. Sitä ei myöskään tunnu löytyvän netistä, joten ymmärrän mieheksi varttuneen haluavan, että hänet tunnetaan KPnä, niin kuin hänen taiteilijakaverinsa Ahonen JPnä.

Sarjakuvia luen vain satunnaisesti enkä lainkaan kuuntele rockia, varsinkaan heviä. Perkeroksen sankareille juuri se on iso juttu. Niinpä en kuulu tämän kirjan kohderyhmään. Silti tutkin kovakantista opusta tarkkaan kaikkine pikku merkintöineen ja takakansiteksteineen. Ja sain taas tuntumaa teini-ikäisiin ja heitä hiukan vanhempiin nuoriin aikuisiin, joilla on omat taiteelliset intohimonsa. Äidinkielenopettajana näet havaitsin joskus ällistyttäviä pilkahduksia oppilaiden teksteistä ja niiden kuvituksista varsinkin yläasteella.

Mikään pikainen kooste Perkeroksen tapainen opus ei ole. Kuvien runsaudesta ja sävykkyydestä päätellen sen on täytynyt vaatia etenkin JPltä työtunteja tuhottomasti. Hyvän kuvan työhön uppoutumisesta saa tästä Nuorgam-lehden haastattelusta.

Harri Römpötti puolestaan kirjoittaa Hesarissa 13.5.2014 ja otsikoi juttunsa näin: 

Sarjakuva tamperelaisesta hevibändistä leviää maailmalle. 
J. P. Ahosen piirtämä Perkeros julkaistaan viidellä vieraalla kielellä

Perusteellinen teksti on hyvä lukea ja tutkia myös siihen liitetyt kuvat. Niistä saa  kelpo käsityksen julkaisusta. Vain se seikka uupuu, että monivärinen, koviin kansiin huolellisesti sidottu kirja tuoksahtelee niin vahvasti, että minun oli siirretävä se kesken unien sängyn viereltä loitommas. Eipä ole ennen osunut ulottuvilleni moista hajupommia kirjana! Tästä pikku haitasta huolimatta annan kirjan yhteiseksi lahjaksi pojalleni ja tämän pojalle. Kummallakin on syntymäpäivä tuota pikaa maaliskuussa. Molempia kiinnostanee myös Perkeroksen tamperelaisuus. Kirjasta välittyvä innostus hevirockkiin tuskin heitä haittaa. Siksi toiseksi kuvasarjat hurmioituneesta soitosta ovat niin hykerryttävän upeita, että sinkautan kuvien mukana omat onnitteluni läheisille sankareilleni. Samalla  lähetän lämpimän tervehdyksen kaikille toisiaan arvostaville isille ja pojille.