Kuultua ja nähtyä

Perjantai-illaksi ajelin hyvän ystävän kyydissä Lohjalle Café Lauriin. Siellä oli tarjolla Sirkka-Liisa Sassin laulemia, joista monet ovat myös hänen säveltämiään. Jo taannoisista Kapsäkki-näyttämön esityksistä tutuiksi tulleet Maija Ruuskanen ja Veera Railio sekä lauloivat että säestivät huimia tarinoita. Muutaman makupalan niistä esitti Sirkka-Liisa itse.

Tunnelma kohosi kattoon, kun duo repäisi esitykset vauhtiin. Naisen elämästä riittää kerrottavaa, yleisö tunnistaa tarinoista omiakin tuntemuksiaan, yhteinen ymmärrys elämän moninaisuudesta vahvistuu. Ah, sitä läsnäoloa, energiaa ja voimaa, mikä virtasi esiintyjistä meihin kuulijoihin!
Saman olen kokenut aiemminkin. Tässä vielä toinen linkki.

Duon pidäkkeetöntä menoa seuraa kuvan keskellä näkyvä Sirkka-Liisa. Hänet olen tuntenut lukiovuosista saakka Turusta.


Tässä vielä tauolla nappaamani kasvokuva hyvässä vedossa olleesta taiteilijasta, jolta myös oma laulaminen sujui mainiosti.


Nämä laulut kuultiin: All For You; Tango Unohdus; Maallikkofilosofin mietteitä; Anteeksi; Oi, Kehitys; Pätkii; Kaksi sielua; Omistus; Yksisiipinen enkeli; Elän hetkessä; Nainen odotaa; Riisutut roolit; Vaarallinen nainen; Pyörre; Sinusta en luovu; Iloinen antaja; Eläkeläisen räppi; Toive kaikilla sama.

Hyvässä lykyssä lauluja voi kuunnella YouTubesta tai muualta netistä.

Kun pimeässä ajosta selvittiin takaisin ystävän kotiin Siuntioon, niin aamun tullen tiesi, että kulttuuritarjonta jatkuu. Liput odottivat ostettuina klo 16 lauantaina alkaneeseen Avoimet Ovet -teatterin esitykseen Palava kaupunki - jatkosodan helsinkiläisiä. 

Kolmelta oli mahdollista kuulla, kuinka esitys sai hahmonsa. Niinpä ajelimme pääkaupunkiin hyvissä ajoin kolkuttelemaan ovea. Muutaman muu varhainen tipu jo odotti pääsyä sisään.




Kannatti mennä, sillä pian saimme puolen tunnin verran seurata sujuvasanaista kirjailijaa Sirpa Kähköstä, jolta käsikirjoitus oli tilattu. Olen paljon lukenut hänen kirjojaan ja nauttinut sävykkäästä kielestä Kuopio-sarjan romaaneissa. Nyt huomasin, että hän suoltaa myös juttua sekoamatta kertaakaan sanoissaan tai sanottavassaan. Kerrassaan upeaa, sillä myös tämä lavalle yksin noussut taiteilija oli rohkeasti läsnä yleisölleen ja tarjoili asiansa innostavasti.

Esitys nojaa paljolti paitsi Kähkösen käsikirjoitukseen myös hiljattain arkistojen kätköistä vapaasti käytettäviksi saatuihin Suomen armeijan autenttisiin valokuviin. Niistä monet oli otettu samassa jatkosodan aikana pahasti pommitetussa korttelissa, jossa nyt toimii muun muassa Teatteri Avoimet Ovet. Kuvien lisäksi rekvisiittaa on vain nimeksi.

Neljä näyttelijää - nimet löytyvät ylle liitetystä esityksen linkistä - vaihtavat lennossa roolista toiseen. Katsoja sai taas ihailla osaavien näyttelijöiden ammattitaitoa. Se ei pettänyt lauluosuuksissakaan. Silti esityksen fragmentaarisuus jätti jossain määrin kylmäksi. Muistan näet yhtä ja toista sotavuosien Turun pommituksista, mutten saanut sen kummemmin otetta aiheeseen esitystä seuratesssani. Kuinkahan lienee niiden minua paljon nuorempien katsojien laita, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta sodasta?

Kaupunki paloi, mutta minäpä en kunnolla syttynyt....