Lainakirjat pääsevät takaisin kirjaston hyllyyn uinumaan yli kesän. Ennen sitä minun on purettava omiin muistiinpanoihini kaikki olennainen Taipaleen kylästä ja rusthollista, josta eräs esi-isäni "sai" neljäsosan 1805. En ymmärrä, miten hän sen sai. Hyvässä lykyssä asia selviää kolmiosaisen opuksen runsaista yksityiskohdista niin, että vältyn tonkimasta alkuperäisiä lähteitä. On syytä kiittää valtaisan urakan kirjoiksi asti työstäneitä Pentti Koivusta, Eeva Matinollia, Marja Kalsketta ja Pentti Saarta. Mikäs minun on ollessa ja tutkiessa, kun isolta osin selviän heidän tekstejään lukemalla. Oma juttunsa toki on kirkonkirjojen syynäily, jossa puuhassa yhä olen konttausvaiheessa, vaikka apuakin olen saanut ja saan.
Kesään mennessä on tarkoitus lähettää serkuille tarkistettaviksi taulut, joihin he ovat antaneet tietoja. Niitä on syytä täydentää ja punnita myös sitä, mikä tarina tai anekdootti olisi tarjolla luonnehtimaan kutakin henkilöä ilman irvistelyä. Yhä elävistä ihmisistä ei hevin saa tilastoituja tietoja, vaikka sukututkimukseen tarvittavat luvat olisivat kunnossa. Paras siis kysyä asianosaisilta. Eloisia juttuja olisi kaiketi hauskempi lukea kuin pelkästään numerotietoja syntymä- ja kuolinajoista. Asiaa helpottaa sekin, etten ole rustamaassa kokonaista kansiin pakattua kirjaa, vaan tyydyn lähinnä monisteläpyskään. Mutta aion taittaa sen jonkin julkaisuohjelman avulla ja lisäillä kuvia siinä määrin kuin niitä saan käyttööni. Muutama aarre löytyy myös omista jemmoista.
Itse asiassa SukuJutut-ohjelmakin mahdollistaa huolitellun lopputuloksen, kunhan opin vielä ne metkut, joilla homma hoidetaan. Mitään myyntihittiä ei synny, koska painos jää juuri niin vähäiseksi kuin meitä asianosaisia on. Kunpa voisin lähettää koosteen jouluksi itseäni nuoremmille sukulaisille eräänlaisena äänenä kumpujen yöstä!
Jotta jaksaa tehdä töitä, on muistettava ravita itseään. Tänään vältyin tekemästä päiväruokaa, kun kunnantalon reissullani käväisin siellä syömässä. Istuin aivan ikkunan vieressä. Ravintolan sali kielii, että rakennuksen on suunnittelut kerrassaan mainio arkkitehti. Isoista ikkunoista aukeaa pohjoiseen levollinen maisema. Aurinko ei porota koskaan suoraan näihin tiloihin. Silti sisällä on valoa ja väljyyttä, kuten kuvasta näkyy.
3 kommenttia:
Minäkin kävin asioikseni tänään äänestämässä. Kävelin kylälle ja takaisin niin sain muutaman kilometrin lenkin.
Jos sinulla talous antaa myötä niin ehkä kannattaisi painattaa yksintein puolenkymmentä kappaletta omaan varastoon niitä sukututkimuksiasi. Kyllä niitä sitten jälkeenpäin kysellään kumminkin. Minäkin olen alkanut yhtä sukujuttua katsella. Siinä ei niinkään enää tarvitse kirkonkirjoja katsella. Ajattelin etsiä sanomalehdistä ja tietyn alan kirjallisuudesta tietoja. Ei vain taida erityisemmin sitä kirjallisuutta olla olemassa, ainakaan vielä.
Kiitos vinkistä, monistan jokusen kappaleen varastoon, kunhan niin pitkällä ollaan.
Onnea sulle lehtien selailuun ja kirjallisuuden seulontaan. Minuakin on onnistanut historiakirjojen kanssa, koska isoisäni isä ja hänen edeltäjänsä ovat olleet pitäjänräätäleitä. Heistä löytyy tavan takaa mainintoja siksikin, että ovat tavalla tai toisella hankkineet myös maaomaisuuta. Naisista ei vastaavia tietoja löydy paitsi yhdestä isotädistä, joka pestattiin kunnantuvan vahtimestariksi.
Huh, mikä urakka !
Lähetä kommentti