sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevään juhla

Lieto-opiston kevätkausi päättyi tänään juhlaan kunnatalolla. Ohjelmavuorossa olleet ryhmät kokoontuivat hyvissä ajoin aulatiloihin. Viime hetken harjoituksiin kipaisin minäkin, niin kuin oli sovittu. Keskiviikkoaamujen jumpparyhmät vahvistettuna Ilmaristen ryhmäläisillä esiintyivät ohjaajansa Ritva Selkilän kanssa ja jättivät samalla hyvästit suositulle vetäjälle, joka häipyy tuota pikaa eläkkeelle.
Kerran vielä tapaamme, sillä koko porukka on kutsuttu Ritvan asuinseudulle Livonsaareen toukokuun lopulla. Luulenpa, että hiukan meitä siellä liikutetaan. Jokunen saattaa myös liikuttua...

Kukaties tutut tiimipaidat tiivistävät kerran vielä yhteismeininkiä. Syksyllä paidatkin vaihtunevat, kun jumppa jatkuu uuden ohjaajan opastamana. Hän on jo käynyt esittäytymässä. Eiköhän homma ala sujua, niin kuin aina: yhden jäädessä pois, toinen tulee tilalle.

Hauskaa oli seurata läheltä pikkuisten valmistautumista. Äidit ja isätkin hääräsivät mukana, kun lasten ohjaaja keräili joukkuettaan. Kuvassa tilanne, jossa ollaan jo menossa esiintymään valtuustosaliin. Mikä huvittavinta, meidät vanhukset oli sijoitettu heti lapsosten jälkeen näyttämään, miten pysymme Happy-musiikin tahdissa unohtamatta opeteltua koreografiaa. Alla kuva, jossa vielä jännitämme ennen esitystä.

R-tiimiläisten perään kuultiin railakasta musiikkia Euroviisuvoittajien tyyliin. Sitten areenalle pyrähtivät sulokkaat vatsatanssijat ensin triona, jossa hytkyvin esiintyjä olikin lajin monivuotinen opettaja ja alan tosi harrastajataituri, maailmaltakin oppia hankenut.
Yleisö haltioitui näyttävästä tanssista. Taputuksia tulvi pitkään, mutta minäpä otin ja häivyin kotiin.
Jäi kuulematta, kuinka mieskuoro kajautti komeat laulunsa keväälle ja mitä muuta tarjoiltiin. Onneksi sentään jo ennen tilaisuuden alkua katsastin esille tuotuja taideryhmien töitä. Talven mittaan on tehty isoja ja pieniä maalauksia eri tekniikoin sekä eloisan näköisiä patsaita metsäneläimistä. Mikäpä olisi osallistuessa joskus vaikka taideryhmien puuhaan. Syksyllä nähdään, keitä on missäkin ryhmässä. Tarjontaa onneksi piisaa, eikä matka ainakaan minua rasita, sillä opisto toimii pääosin aivan naapurissa.




4 kommenttia:

vanski kirjoitti...

Mitäs livistit ?! Mieskuoro on aina upeaa kuultavaa ja vielä kevään kunniaksi ! Kumma paikka se Lieto , se on vähän väliä otsikoissa , nytkin oli joku tilastoihme ..en nyt muista mikä , mutta oli .

tuulikki kirjoitti...

Vai että oikein esiintymisiäkin liikunnan alueella...
Olen itse EloFolkJammaillut toista vuotta mutta en tohtinut mennä esiintymään.
Pitänee harkita uudelleen ensi kaudella.

Lissu kirjoitti...

Ei vetänyt kuorolaulu eikä paljon muukaan musiikki, sillä olen ollut viikon verran puolikuuro. Just äsken terveydenhoitaja sai vaikut pois korvista - ah tätä kuulemisen autuutta!

Lissu kirjoitti...

Joo, itsensä häpäisemistä tulee aika ajoin harrastettua. Tekee ihan hyvää, kun on mukana isossa porukassa, jossa joka askel ei ihan osu kohdalleen.