Ihan helppoa ei ollut sekään, että joutui jakamaan sänkynsä nelijalkaisten kanssa. Tottumus on toinen luonto niin koirilla kuin ihmisillä. Mutta ihmiset olivat ne, jotka taipuivat: rauha palasi yhden yön ankaran protestoinnin jälkeen ja koirat loikkasivat sänkyyn. Päivisin kotioloissa kumpikin on mitä sopuisin. Yksi kauhukokemus tosin rasitti varsinkin Sofi-neitiä. Se kammoaa uudenvuoden paukutteluita niin, että tutisi ja huohotti, vaikka sai rauhoittavaa troppia. Onneksi kauhuyön jälkeen aamu valkeni hiljaisena. Nämä kaksi koiraa olivat taas kuin ei mitään kamalaa olisi kuultukaan. Niiden kanssa kelpasi seurustella ja leikkiä. Molemmat myös söivät aamuateriansa ja nuolivat lopulta toistensakin kupit, mikä tuntui ihan kiitokselta.
Telkänrannan kirjaa suosittelen kaikille, jotka ovat työkseen tai harrastuksekseen paljon tekemisissä eläinten kanssa. Esimerkiksi moni ratsastaja tekee silkkaa tietämättömyyttään hevosen kannalta sellaista, mikä hermostuttaa eläintä. Seurauksena voi olla, että ratsastaja löytää yhtäkkiä itsensä heitettynä maahan. Hevonen ei esimerkiksi siedä taputtelua, vaan kaipaa rapsuttelua ja silittelyä. Sillä tavoin hevostet näet koskettelevat toisiaan. Hevosten kuten monien muiden ihmisten hoidossa olevien eläinten suojatiloissa olisi paljonkin kohennettavaa, jos lähtökohdaksi otettaisiin eläimen luontainen tapa toimia.
Yhtä ja toista muutosta monet ihmiset voisivat harkita omissa tekemisissään, jos tarkoitus olisi hälventää vaikkapa koirien hankaliksi koettuja tapoja. Telkänranta tarjoaa vahvistusta opastamalla lemmikin omistajia huolellisesti kootun havaintoaineiston mukaisesti. Samoin hän tekee kertoessaan Kaakkois-Aasian norsunkasvattajista, joiden eläintä rääkkäävistä otteista harva norsulla mielikseen ratsastava turisti on perillä. Tästä asiasta löytyy lisätietoja Wikipediasta:
Ympäristöjärjestö WWF:n Suomen ja Nepalin toimistot käynnistivät vuonna 2005 Telkänrannan aloitteesta projektin, joka vähentää aasialaisten työnorsujen koulutuksessa käytettävää väkivaltaa ja sen aiheuttamia ihmisten kuolemantapauksia viemällä positiiviseen vahvistamiseen perustuvan eläintenkoulutuksen tietotaitoa aasialaisten norsunkouluttajien ulottuville. Hankkeen jatkajaksi perustettiin vuonna 2008 järjestö nimeltä Working Elephant Programme of Asia (nykyiseltä nimeltään Elephant Experts), jossa Telkänranta toimii puheenjohtajana.
Kiinnostavaa on lukea niin eläinten tunteista, kipukokemuksista kuin älystä ja kaikesta muustakin kirjassa. Telkänranta kirjoittaa selkeää asiatekstiä, jota sävyttää hymyilevä suopeus oli sitten kyse mustekaloista, delfiineistä, papukaijoista, lehmistä, possuista tai mistä tahansa eläinkunnan edustajasta. Tässä tyylinäyte:
Maailman tiettävästi leikkisin lintulaji on kea, uusiseelantilainen papukaija. Se täyttää aidon leikin kriteerit niin kirkkaasti, että monen paikallisen asukkaan mielestä vähempikin riittäisi. Keat irrottavat tv-antenneja talojen katoilta, tuulilasinpyyhkimiä autoista ja venttiilejä autonrenkaista. Ne käärivät kynnysmattoja rullalle ja tuuppaavat ne liukumaan alas portaita. Pihalle jätetyistä kengistä on nauhat pujoteltu nopeasti irti, ja monet hetkeksi kädestä lasketut aurinkolasit ovat kadonneet kean nokassa kaukaisuuteen. Harvinaisempiin tapauksiin kuuluu se, kun kean nähtiin poistuvan retkeilijöiden leiripaikalta raahaten parikiloista kirvestä. Tutkijat pitävät keojen tuhoisia harrastuksia leikkeinä muun muassa siksi, että keoille ei ole puuhasta mitään ilmeistä hyötyä. Ne eivät käytä repimisprojektiensa tuloksia mihinkään tarkoitukseen, kuten pesäpehmikkeiksi. (e-kirjan s. 178.)
Kirjoittaja ei missään kohtaa kiihkoile eikä väitä tietävänsä kaikkea, vaikka onkin suodattanut tavattoman paljon eri puolilla maailmaa julkaistua uusinta tutkimusta luontevaksi osaksi tekstiään. Laaja lähdeluettelo vakuuttaa ja opastaa halukkaat alkuperäisten tutkimusten äärelle. Puhuttelevat kuvaliitteet havainnollistavat ja kertaavat kahdeksassa luvussa esitettyjä seikkoja. Koska kirjassa monia kysymyksiä jää käsittelemättä, lukija ilahtuu huomatessan loppusanoista, että kirjalle on tekeillä jatko-osa.
4 kommenttia:
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta ja sitten kirjan hankintaan! Ippa
Kas vaan, Ippa, yllätit minut sillä, että olet lukenut uusimman blogitekstini. Kiitos kommentista.
Minulla itselläni on periaatteena se, että eläimet kuuluvat eläinten maailmaan ja ihmisten maailma on eri maailma. Vaimo tosin haluaisi koiran. Ottakoon sitten. Tosin se koira jäisi monelta osin minun hoidettavakseni. Minusta eläimet eivät saa olla ihmisten kotileluja.
Vaikka kunnioitan eläimiä ja niitten oikeutta elää omaa elämäänsä, en kuitenkaan haluaisi sallia eläinten tunkeutuvat minun reviirilleni, joka on kieltämättä aika laaja. Jos tuota papukaijaa vertaa itikoihin, niin voisiko ajatella, että joskus oli itikoita vain muutama ja niitten arveltiin imevän verta vain leikillään. Sitten kun itikoita alkoi olla enemmälti, havahduttiinkin siihen, että asialle pitäisi tehdä jotain. Meidän ullakollamme ravaa oravia. Ei hyvä. Oravat penkovat eristeitä, tekevät niihin lämpövuotoja, saattavat puhkoa tuulensuojamuoveja, piilottavat mätiä omenia talon rakenteisiin ja ennen pitkää ne alkavat haista ym.
Koirista vielä sen verran, että appivanhemmilla oli saksanpaimenkoira, joka pelkäsi kyläillä meillä kun asuimme kerrostalossa. Se alkoi vapista jo autossa kun tajusi minne appi oli ajamassa ja asunnossamme se pysytteli koko ajan matalana kuin olisi pelännyt putoavansa. Koirat ovat koiria, ihmiset ihmisiä.
Kävin äsken kampaajalla, joka on mitä innokkain koiraihminen. Yritti saada minusta irti, minkä koiran haluaisin. Ei ollut uskoa, etten minkäänlaista. Silti näen tarpeelliseksi havahtua huomaamaan entistä paremmin, miten ihmisen huomassa olevia eläimiä tulee kohdella. Niiden ominaislaatu tulisi tunnistaa, jolloin osaisi olla vaatimatta mahdottomia ja kuvittelematta niille ihmisen ominaisuuksia.
Oravista pikku tuholaisina kertyi kokemuksia aikoinaan Kangasalla. Eivät ne kumminkaan kovin pahasti rakennusta rasittaneet, vaikka alvariinsa tanssivat katolla. Muurahaisista oli keväisin enemmän murhetta harjun kupeella.
Lähetä kommentti