Monenmoisia uutisia

 Maailmalta kantautuu kammottavia uutisia. Ranskassa kansallispäivän juhlinta päättyi suruun, kun selvisi, mitä Nizzassa tapahtui. Tuskin oli ehditty tajuta terroriteon karmeus, kun lauantaiaamuna radio kertoi heti alkajaisiksi, että Turkissa on yritetty vallankaappausta. Näin mökilläkin eletään kuuloetäisyyden päässä tapahtumista, mutta on silti jatkettu omia puuhia. Niihin kuuluu yhä selvemmin vuoropuhelu ympäristön kanssa.

Viikon mittaan on nähty sihiseviä ja pöriseviä otuksia. Onpa todistettu sekin, että kyy ui. Rannalla pällistelleenä todistan, että vauhti oli melkoinen ja tavoite selvä: naapurin puolelta meikäläisen rannalle. Ei passannut vaihtolämpöisen viivytellä viileähkössä vedessä pitkään. Toinenkin pienenlainen kyy osui kohdalle pari päivää myöhemmin mökkitietä kävellessä. Eipä huomannut ihmisiä lähellään, vaan suunnisti naapurin tontille. Ohitus hoitui ilman konfliktia. Kuvia ei saatu kummastakaan tapahtumasta.

Tänään otettiin järeä Nikon D90 -kamera käyttöön ja ryhdyttiin tarkkailemaan liikennettä sekä mökin katon tuntumassa, jossa asustelee sirkuttava tiaispoikue, että terassilla keinun edessä ja saunan rappujen raoissa. Tipuja ei ruvettu häiritsemään kiipeämällä  lähietäisyydelle, kun taas pörriäisiä rohjettiin syynäillä yhtä lailla paljain silmin kuin kameralla.

Terassin lattian alle mönki alvariinsa tai sieltä tuli pois jonkin sortin pistiäinen. Keväällä kaavailtiin erityisen hyönteishotellin nikkarointia vasta hankitun kirjan ohjeiden mukaisesti. Tiedä sitten olisivatko pörriäiset asuttaneet hotellin vai innostuneet sittenkin omin nokkineen perustamaan pesiään sinne tänne rakennusten koloihin.

Keinulla on istuskeltu ihmettä katselemassa, kun otukset ovat toistaiseksi pysyneet loitolla meistä ihmisistä. Toisin kävi saunan rappujen tuntumassa. Yksi vartija kaiketi piti minua niin vaarallisena, että tuikkasi kipeästi peukalonhankaan. Viikon verran piti hoidella paisunutta ja kutisevaa ihoa, ennen kuin vaiva hellitti.

Pörriäisille on tarjolla runsas kattaus kukkivia kasveja. Niiden ei tarvitse lennellä pitkiä matkoja mettä kerätäkseen. Kaiken kesää löytyy kukintoja, mistä osaan minäkin olla tyytyväinen. Yleensä elämme sulassa sovussa keskenämme. Tosin on muutamia paikkoja, joiden olisi parasta pysyä vain ihmisten käytössä. Vaja ja huussi on  saatu rauhoitetuksi. Liiterissä on vielä ampiaispesä.

Eräässä puutarhalehdessä näin taannoin myynti-ilmoituksen: pistiäiskarkotin hintaan 15 euroa. No, minäpä poimin idean ja hiukan muuntelin sitä. Ilmoituksen mukaan pistiäiset ovat niin reviiritietoisia, etteivät perusta pesää varattuun paikkaan. Kyhäsin vanhasta neuloksesta pussukan kattoon ripustettavaksi. Kuvassa näkyvä aito pesä on pysynyt tyhjänä. Samalla tavalla on onnistuttu häätämään pörriäiset pois huussista.

Virityksiä löytyy lisää. Pensasmustikat saivat suojakseen alkukesäksi poistetun verkon. Hirviä ja muita sorkkaeläimiä  kauhistuttavat keltaiset nauhat ehkä pitävät myös linnut loitolla kypsyvistä mustikoista.

Puskia on oikeaoppisesti kahta sorttia. Toinen laji muistuttaa tavallista metsämustikkaa, toinen on jättikokoa, niin kuin alemmasta kuvasta näkyy.

Ovat muuten arkoja kuivuudelle ja tiputtavat protestina herkästi marjansa. Pitää siis muistaa kastella, ellei sada tarpeeksi. Onneksi  pari päivää taivas on valellut näitä maisemia sellaisella vesimäärällä, ettei kuivuus ihan heti koettele.

 Ilonpilkahduksena tarjoilen kuvan pallohortensian tämän vuotisesta kuosista. Kasvi elää, vaikka keväällä vaikutti kerrassaan menetetyltä. Entistä komeutta ei ole ainakaan vielä näkyvissä, mutta pikku nuppuja kumminkin ja ihan pallon muotoisia. Yksi ja toinen viime talvesta miten kuten selvinnyt kasvi jatkaa oloaan entistä kutistuneempana. Aika näyttää, löytyykö joskus vielä puhtia alkuaikojen muhkeaan muotoon.


Hullunkurisiin yrityksiini kuuluu kenottavan kuusen muotoiluleikkaus. Palloa olen tavoitellut kolhoilla puutarhasaksilla. Tulos muistuttaa lähinnä kuusipeikkoa, joka nauraa suu ammollaan toinen silmä kiinni. Päälaella harottaa tuore tupsu kuin tukkaa ikään. Toiselta puolelta katsoen vaikuttaa siltä kuin peikko potisi sikotautia... Tässä olisi urakkaa osaavalle tekijälle. Ehkä apu löytyy ihan läheltä, sillä nykyään muun muassa ruohon käy leikkaamassa mökkitalkkari. Jospa hänet saisi houkutelluksi havutaiteiluun.