Tarinaa taulusta

Kerran 1980-luvun lopulla oltiin visiitillä Tervakoskella ja emännän ehdotuksesta piipahdettiin taidemyyntinäyttelyssä. Se oli esillä kartanoksi mainitussa rakennuksessa tuttujen pihapiirin laidalla. Kuinka ollakaan - ihastuin ensi silmäyksellä yhteen työhön. Sen sanottiin olevan aito Salvador Dalin grafiikanlehti ja kymmenes vedos kaikkiaan sadan kappaleen sarjasta. Työ on nimeltään La Vache Sacre (Sacred Cow) 1970 eli Pyhä lehmä. Se kuuluu Hippie-töihin, joista netti tarjoaa muun muassa tämän tiedon:

1969 Dali created a series of 11 drypoint etchings with hand coloring entitled Les Hippies. The inspiration for this suite came from photographs taken in India by his longtime friend and publisher, Pierre Argillet. The etchings reveal the superb, spontaneous and consummate technique of the artist at the peak of his maturity. Outlandish, surrealist characters or situations appear in these 11 images through intricate whirls and golden halos. Each piece is hand signed on Japon paper and measures 26" x 20".

Täydentävää tietoa löysin tästä:

Salvador Dali Hippies is comprised of a portfolio of 12 drypoint etchings with hand coloring. Each etching is signed by Dali in the lower right. The Salvador Dali Hippies etchings shown are available only as the complete suite and are titled by the designations given by Field. This suite is from the edition of 145 on Arches script. The etchings are loose, never framed and in new condition. Note, the suite is listed as having 11 etchings. This suite has a duplicate of "The Corridor of Katmadu," one completely black and white and one with sepia. Hippies suite is sold only as a complete suite and is guaranteed authentic. The image size is about 15 1/2 x 12 1/2"" and the full sheet size is about 26 x 19 3/4" 15".
                                                                                                                       

Upotettuna tummanruskeaan paspartuuriin  ja kehykseen lasin taakse komistus vie seinältä tilaa 85 cm x 70 cm. Hinnaksi muistan noin 8000 markkaa (1345,5 euroa), jonka sovin maksettavaksi kahdessa erässä.

Tuolloin tunsin vetoa Espanjan-matkoihin. Työ- ja muista syistä en kuitenkaan reissuille ennättänyt, joten perustelin itselleni ja vastaan hangoitelleelle aviomiehelle, että ostos korvaa ainakin yhden matkan.

Pikku hiljaa mieleen hiipi epäilys hankinnan aitoudesta. Niinpä soitin myyjälle ja pyysin aitoustodistusta, jota en ollut saanut taulun mukana. Mies lupasi lähettää minulle  todistuksen. Eihän sitä kuulunut, ei näkynyt. Ja silti minä naiivin rehti suomalainen en voinut olla maksamatta loppusummaa! Myyjä siis sai, mitä pyysi. Minäkin sain himoitun kuvan seinälle, vaikken tänäkään päivänä tiedä, onko työ aito vai väärennös.

Asia on ajankohtainen, koska vanhin tyttärentytär on jo vuosia sitten sanonut ykskantaan, että hän haluaa taulun, kun olen siitä luopumassa. Nyt olen ja hyvästä syystä, sillä annan taulun häälahjana tälle esikoislapsenlapselle ja hänen puolisolleen. Se miten lahjan saa toimitetuksi perille Osloon, jonne pariskunta muutti vastikään, on oma pulmansa. Tavarat näet vietiin peräkärryllä ja henkilöautolla, joten isoa taulua ei edes yritetty mahduttaa kuormaan. On kaiketi odotettava, että taas joku perheestä köröttelee Tukholmasta Osloon omalla autolla ja vie kuvan ehjänä perille. Ennen reissua olisi kai varminta kysyä myös tullin kanta asiaan, vaikkei kyseessä ole mikään taatusti arvokas teos.

Isosti onkin nyt puhuttu siitä, että työ on todennäköisesti väärennös. Tyttärentytärtä ei kuulemma haittaa, vaikka olisikin. Minä puolestani muistelen, että  mies, jolta ostin Dalini,  taisi olla sittemmin kuuluisaksi tullut Erkki Juhani Minkkinen. Wikipedian mukaan hän oli suomalainen taidekauppias, jonka ura ja elämä päättyivät Suomen suurimman taideväärennöstapauksen paljastumiseen. Minkkinen järjesti vuonna 2004 Helsingissä  Dalí-näyttelyn, jossa oli myös teoksia kaupan. Usean ostajan epäiltyä teoksia väärennöksiksi poliisi teki tarkastuskäynnin näyttelyyn. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että jopa 80 prosenttia esillä ja myynnissä olleista teoksista oli väärennöksiä. Poliisikuulusteluissa kävi ilmi, että väärennöskauppa oli jatkunut 20 vuotta. Minkkinen ja Galerie Petite näet järjestivät Forssan kehräämössä vuonna 1989 Artexpo-näyttelyn, jossa oli runsaasti Dalín ja muiden arvotaiteilijoiden töiksi väitettyjä maalauksia. Tervakosken näyttelyä ei mainita.

Traaginen käänne jutun selvittelyssä tapahtui, kun  Minkkinen  kuuden viikon pidätyksen jälkeen 10 elokuuta 2004 vapautettiin ja hänet löydettiin kuolleena kaksi viikkoa myöhemmin, 24. elokuuta.

Mitä opittavaa tarinasta löytyy? Itse tuskin eksyn enää ostamaan ensi innostuksen vallassa mitään isokokoista, tuskin muutakaan. Muille juttu ehkä antaa ajattelemisen ja naurun aihetta: aikamoisia höhliä liikkuu taidenäyttelyissä!