Salainen tehtävä vie Beckin Budapestiin. Vaivalloisesti hän jäljittää ruotsalaistoimittajaa, jonka pomo ei kuitenkaan salli etsintäkuulutuksia. Beck asettuu Ruotsin lähetystön kustantamana samaan hotelliin ja huoneeseen, jossa toimittajan tiedetään pikaisesti käyneen. Huoneen ikkunasta aukeaa upea näkymä Tonavalle. Ainoa kiusa paikassa on nariseva sänky - ja tukahduttava helle.
Beckin tarkastelee huonetta, maiseman yksityiskohtia, käy hotellin ravintolassa. Hankalalta tuntuu yksin yrittäminen. Omissa hommissa Ruotsissa on aina mukana koko murharyhmä. Kun puhelin soi ja langan toisesta päästä kuuluu Lennart Kollbergin ääni, Beck ei kuitenkaan riemastu. Käy ilmi, että kummallakin miehellä on melkeinpä vaivanaan "polisinstinkt", joka vetää heitä ratkomaan rikoksia silloinkin, kun voisi pysyä syrjässä. Kollberg liittyy oma-aloitteisesti jäljittämään kadonnutta ja tämän tuttuja Tukholmassa. Eikä suotta.
On kiinnostavaa seurata, kuinka järjestelmällisesti tietoja etsitään. Kadonnut Alf (Affe) Matsson hahmottuu härskiksi mieheksi, jolla aina on paljon rahaa ja joka pukeutuu hyvin. Toimittajien porukassa hän viihtyy Tennstopetissa, muissakin kapakoissa ja ryyppää raskaasti. Kännipäissään tämä etsitty mies äityy riehumaan ja kohtelee naisia pahasti. Beck saa Kollbergilta vihjeen, jonka nojalla hän löytää Budapestista erään naisen. Tämän mukana tapahtumiin liittyy pari vaarallista miestä. Beck tajuaa pian, että häntä varjostetaan. Kokenut poliisi aistii herkästi myös valehtelemiset, huomaa vähäisetkin yksityiskohdat ja kokoaa havaintojensa varassa kuvaa tapaamistaan ihmisistä. Näihin kuuluu myös Budapestin päällikkötason poliisi. Yhteistyö alkaa sujua, kun kumpikin huomaa voivansa luottaa toiseen.
Palaset alkavat asettua kohdalleen, niin kuin aina rikosromaaneissa. Viisi päivää Budapestissa haahuiltuaan Beck palaa Ruotsiin. Matkan yksityiskohtia on tarjolla siinä määrin, että aloin epäillä niitä täytteeksi niukanpuoleiseen tarinaan. Jos olisin lukenut tämän kirjan heti Roseannan perään, olisin tuskin innostunut jatkamaan sarjan muihin osiin. Ne näet ovat olleet täyttä tavaraa. Siksi kai luen tai kuuntelen loputkin osat näistä klassikoista. Eihän niitä ole avaamatta enää kuin neljä.
Lopuksi vielä linkit blogijuttuihini. Niistä selviää, mitä olen tullut tuumanneeksi mainituista Sjöwallin & Wahlöön yhdessä kirjoittamista rikosromaaneista
https://akanvirtaa.blogspot.fi/2016/11/dekkarihelmi-60-luvun-ruotsista.html
https://akanvirtaa.blogspot.fi/2016/12/igen-en-roman-om-ett-brott.html
https://akanvirtaa.blogspot.fi/2016/12/rikosromaanisarjan-ja-o.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti