Missä vihollinen lymyää?

Jokin aika sitten haahuilin kirjastossa ja etsin ruotsinkielistä luettavaa. Suppeasta valikoimasta erottui yhden kirjan selästä tuttu nimi, Jan Guillou. Niinpä lainasin hänen kirjoittamansa opuksen Fienden inom oss. Sen on julkaissut Piratförlaget 2007. Kaj Wistbacka on tehnyt kannen, joka tarjoaa synkän vihjeen kirjan sisällöstä.

Takakansi paljastaa lisää:
"Klockan tre på morgonen gör säkerhetspolisen och terroristpolisen tillslag mot ett antal familjer i en Stockholmsförort. Ett femtiotal personer grips och transporteras bort. De gripna får ingen vetskap om vad de är misstänkta för. Men nästa dag exploderar nyheten att ”al-Qaida i Sverige” har oskadliggjorts och att landet räddats från den största katastrofen någonsin. Nio personer häktas som terrorister och därefter utbryter den stora tystnaden. Ingen vet vad som sker i polisutredningen.

Polisintendent Ewa Johnsén-Tanguy, som är förhörsexpert på Ekobrottsmyndigheten, får till sin förvåning ett helt nytt jobb, att leda förhören med de misstänkta terroristerna. Därmed förändras hennes liv, bland annat innebär det att vänskapen med journalisten Erik Ponti utsätts för svåra slitningar. I kriget mot terrorismen hamnar Ewa Johnsén-Tanguy och Erik Ponti på helt olika sidor.

Jan Guillou gör i romanen Fienden inom oss upp med de lagar som sägs vara avsedda att skydda demokratin men som skadar den betydligt mer än terrorismen gör."

Koska sisältö tuntui muistuttavan  Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön rikosromaanisarjan viimeistä osaa nimeltä Terroristerna, lainasin 366-sivuisen kirjan. Yhteyksiä romaanien välillä oli helppo havaita. Guillou tuntee ja osin toistaa klassikkoaseman saavuttaneiden edeltäjiensä asetelmia varsinkin kirjansa alkupuolella. Se ero teoksissa on, että Guillou paljastaa erittäin suorasukaisesti turvallisuuspoliisin mädännäisyyksiä, kun taas Sjöwall ja Wahlöö antavat pätevien oikeiden poliisien tehdä tyhjäksi ulkomailta tulleiden terroristien touhut ja näyttävät samalla, kuinka surkeasti turvallisuuspoliisi toimii. Guilloun kirjan maailmassa paha asuu jo ruotsalaisissa itsessään ja varsinkin omavaltaisissa turvallisuuspoliiseissa. 

Henkilöistä Ewa Johnsén-Tanguy ja Erik Ponti muodostavat voimakaksikon. Kummankin toiminta perustuu eettisesti kohdallaan oleviin ratkaisuihin. Rohkeasti he käyvät käsiksi yhä paisuvaan ja paisutettuun terrorismiuhkaan, jonka tuoksinassa turvallisuuspoliisijohto ohjaa saamaan näyttäviä tuloksia kerrottavaksi pressikonferensseissa. Paine on kova, mikä saa muutaman poliisin sortumaan kuulusteluissa laittomiin keinoihin, jopa kuulustelujen manipulointiin. Tilanne muuttuu, kun Ewa ottaa vastatakseen kuulusteluista. 

Alkaa kirkastua, että osa pidätetyistä muslimeista on täysin syyttömiä. Sekin on jäänyt huomaamatta, että pari väkivaltapelien innoittamaa muslimipoikaa on huvikseen luonut pelikuvion Globenin räjäyttämiseksi Carolan konsertoidessa suuryleisölle. Yhdeksän pidätetyn joukossa on kuitenkin myös rikollisia. He paljastuvat huolellisella poliisityöllä. Järkyttävältä tuntui lukea, että myös oikeudenistunnoissa menivät kaikkien syytteet läpi. Vasta korkein oikeus puuttui peliin ja syyttömät vapautuivat, minkä seurauksena ylisyyttäjä von Schűffel, siirtolaisasian ministeri sekä Ewan läheisin esimies joutuvat eroamaan.

Radion tähtitoimittaja Erik Ponti, Jan Guilloun alter ego, on kirjan henkilöistä se, jonka mielestä Ruotsin turvallisuuspoliisi onkin suurempi uhka demokratialle kuin terroristit. Ponti ottaa paljastaakseen, mitä tapahtui muun muassa niille kahdelle muslimille, jotka yhtäkkiä kesken terroristijahdin saivat häädön Ruotsista. Heidät vietiin erityisjärjestelyin Irakiin. Siellä heidät tapettiin näyttävästi saman tien, vaikka siirtolaisuusministeri oli väittänyt heidän pysyvän turvassa. Ihmeellisesti kymmenen vuotta sitten ilmestyneen kirjan sisältö tietyiltä osin tuntuu vaikkapa Suomeen siirrettynä ajankohtaiselta vielä vuonna 2017.

Guilloun romaania voi kuvata asiasisällöltään niin tiheäksi ja runsaaksi, että saan siitä raapaistuksi vain muutaman juonteen tähän juttuuni. Kirja pakottaa miettimään, mistä kumpuaa viranomaisten ylimielisyys ja mitä seuraa heidän törkeästä toiminnastaan. Mikä kaikki selittää maahanmuuttajiksi päätyneiden muslimien ahdinkoa heidän asuinlähiössään?  Miksi ns. hyvien valtakulttuurin perheiden lapsista moni radikalisoituu ja on valmis äärimmäisiin tekoihin? Onko niin, että vihollinen asuu meissä itsessämme? Kirja käsittelee suuria kysymyksiä siten, että niistä tulee vakavasti otettavia.

Guilloulla on omakohtaisia kokemuksia joutumisesta vastakkain viranomaisten kanssa. Wikipedian mukaan 1973 Guillou tuomittiin vankeuteen niin sanotun IB-jutun takia. Guillou ja Peter Bratt paljastivat Ruotsin puolustusvoimien salaisen tiedustelutoimiston Informationsbyrån toiminnan.

Sanoisin, että tutkivan journalistin ote tuntuu vahvana myös Guilloun romaanissa. Sen rakenne puolestaan kertoo taiteilijan näkemyksestä. Kohtauksissa vuorottelee keskeisten henkilöiden työ- ja kotiarki uskottavasti. Vastaan tulee monia täyteläisesti kuvattuja ihmisiä. Kiehtovimpia on Ewan aviomies, ranskalainen Pierre ja hänen vaiheensa muukalaislegioonassa. Legioonasta eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut kirjan, josta tulee suurmenestys ensin Ranskassa ja ensi tyrmäyksen jälkeen myös Ruotsissa.

Liitän mukaan vielä Guilloun poiminnan kirjansa motoksi: