Naisten asialla

Eilen, lauantaina 6. huhtikuuta, oli se päivä, jolloin allakka hälytti olemaan Turussa viimeistään kahdelta. Satoi tai paistoi. Hyvissä ajoin näet olin saanut kutsun osallistua Varsinais-Suomessa toimivan Naisten pankin kymmenvuotisjuhlaan Forum Marinumissa.

Päätin alkajaisiksi piipahtaa Turun linnassa ja vilkaista meneillään olevaa Muutama sananen naisista -näyttelyä, koska hyvästä syystä ajelin maalta kaupunkiin, Tarkkaa katselmusta varten tulen uudestaan jonakin hiljaisena arkipäivänä, jolloin voin viipyä videokoosteiden ja tausta-aineistojen äärellä häiritsemättä muita.

Näyttely on tutkimuksin perusteltu ja taiten koostettu. Esittelytekstin mukaan se kertoo Turussa vaikuttaneiden porvarisnaisten ja Turun linnassa asuneen kreivitär Kristina Katarina Stenbockin kautta naisten elämästä 1600-luvun Turussa. Naisten värikkäiden elämänkäänteiden kautta piirtyy kuva elämästä aikana, jolloin kirkko ja yhteiskunta säätelivät käsityksiä naisten kasvatuksesta ja asemasta, sopivasta käytöksestä, rakkaudesta ja avioliitosta.

Pitkälle on ehditty muutamassa vuosisadassa, sillä nykyajan naisista yhä useampi on mukana työskentelemässä heikossa asemassa olevien naisten ja tyttöjen olojen kohentamiseksi. Hymy valaisi ilmeitä alusta asti. Kuvassa myhäilevät puuhanaisista Tarja ja Hanna sekä puheenvuoron käyttäneistä Henna Virkkunen (EU) ja Anni Vepsäläinen, tuore ohjausryhmän puheenjohtaja.

Saliin päästyä lävähti näytölle dia toisensa jälkeen. Niinpä sekä silmin että korvin oli helppo hahmottaa, miten toiminta on edennyt.

Rivakasti edenneet puheenvuorot onnitteluineen vahvistivat kuvaa toiminnan monenlaisista hyvistä vaikutuksista. Niistä tuli vielä lisävahvistus ulkoministeriön edustajalta, Anna Gebremedhiniltä, joka avasi kehityspolitiikan tulosraporttia.

Ei siis ihme, että pelkkiä hymynaamoja nähtiin loppukuvassakin, kun kaikki esiintyneet pelmahtivat ryhmäksi etualalle, sopivasti vetoavan plakaatin alle. Turhaan ei minulle tarjottu kuplivaa juomaa kera leivoksen saati painavia puheenvuoroja, sillä tänään ilmoitin Naisten pankille, että minäkin aloitan toiminnan tukemisen kuukausilahjoittajana pikkusummalla.

Kauniit kiitokset Turun Naisten pankille antoisasta kymmenvuotisjuhlasta.

Mainittakoon, että miehiä näkyi paikalla tasan kaksi, vanhoja tuttuja ja taitavia kuvaajia molemmat. Kumpikin hoiteli hissukseen oman kameransa vipuja. Minä puolestani vaanin hetkiä, jolloin saisin puhelimella napatuksi kuvan, vaikkakin turhan kaukaa. Muutamia sain, teknisesti kehnoja kaikki. Haitanneeko tuo? Pari rajattua otosta tohdin kelpuuttaa tähän juttuun iloksi lukijoille ja ehkä myös itse kuvaajille.

Kunpa pääsisin näkemään myös valmiin leffan! Vie tietysti aikansa koostaa parin tunnin ajan kuvatusta materiaalista kelpo tuotos. Sellaista toki jaksaa odottaa.