Seppo Aalto, Kapina tehtailla - järisyttävä lukukokemus

Äskettäin Hesarin kirjasto tarjosi digitilaajille kuukauden kuluessa luettavaksi tuoreimman Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla kruunatun teoksen. Se on Seppo Aallon Kapina tehtailla Kuusankoski 1918 (Siltala 2018). Sen palkitsemista perusteli dokumenttielokuvistaan tunnettu Virpi Suutari näin:

”Teos ei ole tunteeton, mutta se uskaltaa tutkia ja kertoa kauheista asioista viileästi.

Minullekin teos oli vavisuttava lukukokemus. Kuvaus ei sivuuta ketään asianosaista edes taisteluja tarkasteltaessa. Miten tutkijan on ollut mahdollista saada selville kaikki se nimiä myöten, mikä kirjan sivuilta löytyy? Aalto on maininnut, että Suomesta löytyy pätevästi koottuja ja vaalittuja arkistoja, joiden varaan on ollut mahdollista perustaa myös Kuusankosken tapahtumien huolellinen kartoitus sisällissodan eri vaiheissa.


 Suomalaisen Kirjankaupan esittelyteksti ei jätä hämäräksi, mistä on kyse:

Kesällä 1918 Kuusankoskea kutsuttiin Kuolemanlaaksoksi. Tehdasyhteisö oli sokissa. Sen oli perinpohjaisesti järkyttänyt verilöyly, jossa kuukauden aikana oli teloitettu 280 punaista miestä ja naista. Väkilukuun suhteutettuna valkoinen terrori oli maan huippua Kuusankoskella, joka oli läpikotaisin punainen. Kuusankoskella sijaitsivat Euroopan suurimmat paperitehtaat. Lähes jokainen paikkakunnan 12 000 asukkaasta oli riippuvainen Kymi Oy:stä. Tehdas toi sekä valoa että varjoa. Luokka- ja elintasoerot olivat suuret. Tehtaiden herrasväki ja työväestö elivät samalla paikkakunnalla, mutta eri maailmoissa. Niiden välillä oli ylittämätön kuilu. Dosentti Seppo Aalto tutkii kirjassaan kotipaikkakuntansa sisällissodan järkyttäviä tapahtumia. Kapina tehtailla kertoo, miksi kapinaan noustiin, millainen oli punainen valta ja terrori ja miten punakaarti kävi sotaansa. Entä mikä aiheutti kaikki kohtuuden rajat ylittävän valkoisen terrorin? Kuusankosken tapahtumien kautta avautuu laajempi näkökulma vuoden 1918 sisällissodan syihin ja seurauksiin koko maassa.

Aineisto on jäsennelty selväpiirteisesti päälukuihin ja ne puolestaan melko lyhyisiin alalukuihin puhuttelevin otsikoin, mikä helpottaa lukemista. Päälukuja ovat nämä:

ALUKSI
VERNERI JUOKSEE
EDISTYS JA YKSINVALTA
KOHTI KAPINAA
JÄRISTYSTEN VUOSI 1917
VALLANKUMOUS
SOTA
PUNAISET TEHTAAT
VERIPELLOT JA KORIAN SILTA
KUOLEMANLAAKSO
KAPINAN JÄLKEEN

LÄHDEVIITTEET
LÄHTEET
HENKILÖHAKEMISTO (digikirja ilman sivunumeroita)
KUVALIITE

Aallon tutkimus pohjustaa vuoteen 1918 huipentuvat tapahtumat vuosisadan alusta asti, mikä auttaa ymmärtämään suomalaisen yhteiskunnan pohjavirtoja. Teos on täynnä raskasta, tuskallista asiaa paikoin erittäin yksityiskohtaisesti kuvattuna. Siksi kaiketi en jaksanut lukea kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Lisäksi sorruin pelkästään silmäilemään runsaasti nimiä sisältäviä jaksoja. Lohduttauduin taas kerran selityksin, että kirja olisi hyvä saada oikeana kovakantisena versiona omaan hyllyyn. Sieltä sen voisi tarvittaessa poimia hyppysiinsä, kun haluaisi tarkistaa joitakin tietoja kirjan aihepiiristä. Taitaa kumminkin jäädä ostamatta.

Kirja herättää luottamusta suomalaiseen historiantukimukseen. Olen pannut merkille, että alalta julkaistaan tämän tästä nuoren tutkijapolven painokkaita työn tuloksia. Kiitos niistä! Emme siis pääse vaipumaan tuhoisaan unhon yöhön, kun meitä onneksi herätellään. Täytyy vain jaksaa tarttua tutkimusraportteihin, lukea ne ja suositella niitä muillekin.

Veli-Pekka Leppänen arvioi Aallon kirjan Helsingin Sanomissa 21.11.2018. Kannattaa tutustua juttuun. Samoin Erkki Tuomio-ojan blogikirjoitukseen.