Kollega Tampereelta oli tulossa visiitille. Niinpä hommattiin liput teatteriin ja pyrähdettiin illaksi Liedosta Turkuun katsomaan Åbo Svenska Teaterin Kalevala-sovitusta. Käsikirjoitus perustuu Lars ja Mats Huldenin ruotsintamaan Elias Lönnrotin Kalevalaan. Muut tiedot kopioin sellaisinaan teatterin sivulta:
Dramatisointi, ohjaus ja koreografia Jakob Höglund, musiikki Robert Kock, laulujen sanoitus Tobias Zilliacus, lavastus ja puvustus Heidi Wikar, nukkesuunnittelu Heini Maaranen, nuketuksen ohjaus Ari Ahlholm, rooleissa muun muassa Heli Lyytikäinen, Jahorina Kolppanen, Heini Haapaniemi, Sonia HagaReetta Moilanen, Julia Högnabba-Lewis ja Sofia Törnqvist.
Iso joukko laulavia, resitoivia ja tanssivia naisia taustanaan muutama muusikko - joukossa myös miehiä - tuotti huikaisevan elämyksen täydelle katsomolle. Meidän liput oikeuttivat istumaan kakkosparvekkeen kolmannella rivillä. Sen vasemmasta laidasta löysimme baarituolin korkuisia istuimia, joista kahdessa oli sama numero kuin lipuissamme. Näköala näyttämölle riitti hyvin näkymiin keskellä ja oikealla, kun taas vasen reuna jäi katveeseen. Myöskään tekstinäkymään näyttämön yläosassa en yltänyt kurkottelematta. Haitta ei kuitenkaan suuremmin rasittanut, sillä suurenmoinen musiikki ja toiminta lavalla pitivät otteessaan.
Teatteri kertoo omilla sivuillaan, mistä kaikesta esityksessä on kyse:
Viiteen näytökseen tiivistetty juoni on kirvoittanut ohjaajan leikkimään työryhmänsä kanssa. Yhdessä on etsitty oikeaa rytmitystä, nukkien kanssa toimimista, suurten kohtausten vimmaa tömistyksineen. Moni väkevä joukkokohtaus iski minuun kuin sähköisku, joka musiikin tukemana upposi syvälle tajuntaan. Energiset koreografiat kaikkineen vakuuttivat. Yleisö ilmaisi oman innostuksensa spontaanein taputuksin tämän tästä. Panin merkille, kuinka hyvin pelkistetty lavastus salli laulavien tanssijoiden liikkumisen vinotasoilla lattian lisäksi ja kuinka metsäksi riittivät mustat sauvat, joita tarvittaessa hissattiin eri korkeuksiin ja lopulta lattiaan asti. Mahtavaa!Uusi teos, joka yhdistää musiikkiteatterin ja visuaalisen teatterin, animoidut esineet ja nukkehahmot, sekä punoo Kalevalamitan ja uudet laulut yhteen. Näyttämöllä suuri näyttelijäensemble. Kalevala koostuu hauskoista, riipaisevista, kauniista, surullisista, yliluonnollisista aikuisten saduista: maailman synnystä, kahtia repeävistä sankareista, kaiken tarkoituksesta ja onnesta, haravoista ja hunajamehiläisistä sekä valtavasta määrästä puolukoita.
Koko Kalevala-tuotanto on yhdistetty erikoiskoulutukseen. Se sisältää musiikkiteatterin ja nukketeatterin syventäviä opintoja. Niissä kaksi taidemuotoa kohtaa, kunnes sulautuu yhdeksi. Olisi hyvä tutkia myös sitä, miten olisi esityksen paisuminen olisi estettävissä. Aloin näet väsyä, kun homma vain jatkui jatkumistaan, vaikka aikaa oli kulunut jo kolmisen tuntia. Siinä ainoa, joskin painava muistutukseni tekijöille, joille muiden mukana jakelin runsaita aplodeja täydestä syystä.
Kuvia esityksestä voi katsella niistä linkeistä, jotka vievät teatterin sivuille. Myös Laura Hallamaan kritiikki Hesarissa 20.9.2019 tarjoaa tekstin lisäksi pari kiinnostavaa kuvaa. Niistä toisen, jossa Louhi Pohjolan emäntä heiluttaa jättiviikatetta, kopioin päättämään juttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti