Helmi karanteeniviikoilta

Yksinäisiä leffakokemuksia kertyy karanteenissa. Hellyttävin ja innostavin on ollut Dome Karukosken esikoisohjaus vuodelta 2005 Tyttö sinä olet tähti. Se löytyi Ylen melko äskettäin lähettämänä uusintana omista tallennuksista, kun havahduin tuoreista Karukoski-uutisista niin, että hain leffan esiin ja katsoin sen. Enhän minä aikoinaan päässyt lainkaan kärryille, kuinka leffa ponnahti suosikiksi heti ilmestyttyään teattereihin ja kruunattiin monin Jussi-ehdokkuuksin. Parhaan musiikin Jussin ja Yleisö-Jussin se sai 2006 sekä pohjoismaisen esikoiselokuvan palkinnon Norjassa.

Hiljattain videoryhmäpuhelussa perheen kesken kuulin tyttärentyttäriltä: "Joo, on leffa nähty jo kauan sitten. Totta kai - onhan se huippuhyvä!"  Eivät sentään isommin hämmästelleet, että mummu intoilee nuorisolle suunnatusta musiikkielokuvasta. Sehän on säilyttänyt tuoreutensa.

Elokuvan keskeiset hahmot ovat Pamela Tolan näyttelemä tyttö, Nelli,  ja Samuli Vauramon esittämä poika, Sune. Laulajan urasta haaveileva, mutta lääkiksen karsintakursseille miten kuten valmistautuva Nelli hakee Sunelta apua saadakseen demolevyn esiteltäväksi tuottajapomoille. Jännitteitä kehkeytyy,  hahmot kirkastuvat, kuvat puhuvat selittelemättä.

 Haparoiden edetään. Onhan hiphop-DJ Sune jo pitkään tehnyt bändinsä kanssa tosissaan musiikkia eikä innostu aloittelijan auttamisesta. Illalla baarissa Sunen kaverit, lökäpöksyjätkät Kondis (Joonas Saartamo) ja Isukki (Eero Milonoff),  rehvastelevat kokemuksillaan. Lyödään vetoa siitä, pystyykö Sune iskemään Nellin. Sunen ei auta muu kuin mennä Nellin luo ja lupautua tekemään tälle demo.

Kuviota sävyttävät erilaiset perhetaustat. Nelli on äveriään perheen tyttö, Sune yksinhuoltajan poika, joka asustelee enimmäkseen treenikämpässään purkukuntoisessa teollisuuskiinteistössä. Isukilla on lapsivaimo ja pieni poika. Kondis on kolmikon välttämätön osa, kuten lopun esiintymistilanteessakin käy selväksi. Kunnon kavereita toisilleen kaikki. Tapahtumapaikat kutkuttavat syntyperäistä turkulaista katsojaa, sillä tarinassa liikutaan Turun maisemissa.

Pikku hiljaa Sunen ja Nellin kesken viriää romanssi, jota sen paremmin bändikavereiden roima vedonlyönti kuin Nellin kotiväen vastustuskaan ei pysty tuhoamaan, sillä Nelli siirtyy äveriäästä perheestään loitommas. Hänestä tulee osa bändia. Koko porukka syttyy mahtavaan vetoon, kun elokuvan taitekohdassa päästään yleisön eteen. Nelli heiluu muiden mukana, vaikka hänen äänensä ei paljoa erotu roihuavan miesenergian melskeestä. Mutta onni kukoistaa! Sune ja Nelli kohoavat omien tunteidensa korkeuksiin. Riemastuttavaa! Tunnistan itsekin kokeneeni joskus kauan sitten vastaavan tunnekuohun.

Nautin nuorten elämään heittäytymisestä vailla minkäänlaisia sormen heristelyjä. Katsojana olin bändin puolella,  kun levytyssopimuksesta neuvotellaan. Musiikkipomot yrittävät vedättää Sunea ja välttyä maksamasta demolevystä enempää kuin "kengännauhojen verran". Naamat venahtavat, kun Sune ilmoittaa, ettei ota työstä palkkiota, kunhan demo auttaa Nelliä. Sunealla on tilanteessa herkullinen yliote. Katsoja pääsee Sunen peesissä nauttimaan pomojen nolostuttamisesta.

Tällaista kaunista satua katselin onnellisena yhtenä koronakaranteenin iltapuhteena. Muitakin vikkelän Karukosken leffoja hommaan nautittavaksi kuin parasta vuosikertaviiniä aromit jalostuneina, selvä se!