Kaarinan Rauhalinnan ympäristössä valkovuokot kukkivat upeina mattoina. Sinivuokkojen aika on jo ohi.
Toukokuussa näihin aikoihin on tullut tavaksi käydä ihailemassa kukkivia rinteitä, kiitos Kaarinassa asuvan ystävän.
Maisema avartuu niityn yli merelle paikasta, jossa on tarjolla pari penkkiä. Siinä kelpasi nostella repuista tarjolle kahvia tykötarpeineen. Mikä autuas hetki! Pari ohikulkijaakin liittyi toviksi seuraan.
Sää suosi. Aurinkoa verhosi alkumatkasta ohut pilvikerros. Takaisin autolle kävellessä viima viilensi, muttei haitannut selän takaa.
Toistaiseksi Rauhalinnan luontopolulla on tavattu kävellä vain vuokkojen aikaan. Ehkä syksyllä voisi uusia reissun, jotta myös ruska kaikkine väreineen piirtyisi muistiin.
Jälkikuvana yöunilta herätessä hiipi mieleen alkutaipaleen näkymä sänkipellolta. Tuttu kuivan heinän tuoksu nenässä ja kiurujen livertely korvissa pysähdytti hetkeksi ihmettelemään, onko koettu ihan totta. Pian se lienee muisto vain, sillä alueelle nousee kerrostaloja. Läheisiä muita peltoja täyttävät jo upouudet pientalot. Satunnainen kävijä huomaa, että Kaarinan kaavoittajat ovat saartamassa Rauhalinnan aluetta, mutta eivät kai sentään rohkene purkaa rauhoitusta historiallista kartanoa ympäröivältä lehdolta.
Kaarinan sivuilta löytyy kuvauksia kartanoista, kuten tämä Rauhalinnasta:
Rauhalinnan kartano
Rauhalinnan historia liittyy Armfeltien sukuun 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin. Rauhalinna oli tullut Armfelt-suvulle kuvernööri Johan August von Essenin ostaessa sen vuonna 1848. Hän oli Kustaa Mauri Armfeltin ja Saganin prinsessa Vilhelminan tyttären Adelaine Gustava Aspasie (Vava) Armfeltin toinen aviomies. Kuvernööri Johan von Essenin kuoleman jälkeen Rauhalinna siirtyi Vava Armfeltin pojalle Carl M.M. Armfeltille vuosiksi 1873–1890. Tämän jälkeen Rauhalinnan omistivat lähes 50 vuoden ajan Carl M.M. Armfeltin poika Erik Ivar ja hänen puolisonsa Eva Armfelt. Heidän kuoltuaan Eva Armfeltin sisar, kreivitär Auda Armfelt tuli Rauhalinnan omistajaksi vuonna 1938.
Auda Armfelt toimi Turussa yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa tehtävissä ja oli jo lähes 50-vuotias tullessaan Rauhalinnan omistajaksi. Hän tunsi olevansa velvollinen jatkamaan isänsä ja isoisänsä maanviljelijäperintöä. Lopulta vuonna 1952 hän myi tilansa Piispanristillä toimivalle keinosiemenyhdistykselle ja sonniasema siirrettiin Rauhalinnaan.
Vuoden 2009 keväällä karjuaseman toiminta Rauhalinnassa loppui. Kaarinan kaupunki hankki kartanon rakennukset ja alueet omistukseensa vuonna 2011. Rauhalinnassa on luontopolku ja äitienpäivän tienoilla kartanon alueelle puhkeaa kukkimaan valkovuokkomeri. Kerrotaan, että kreivitär on nähty ihastelemassa kukkaloistoa vielä tänäkin päivänä.
Kaarinan kaupunki myi vuonna 2018 kartanon alueen yksityishenkilöille. Kartano on yksityisaluetta eikä se ole yleisölle avoinna.
4 kommenttia:
Kaunista.
Meillä on Elimäen arboretum, jossa käymme ihailemassa kevätkukkia. Lähdimme katsomaan viime viikonlopulla,joko niitä olisi. Pelkäsin, ettei siellä olisi vielä mitään, kun kevät on niin myöhässä, mutta turha pelko. Lehtometsä oli täynnään sini- ja valkovuokkoja, kevätkelloja ja jouluruusuja.
Puissaki on silmut. Kun vain lämpenee, niin maisema vihertyy.
Tällaiset kävelyt hoitavat sekä kroppaa että sielua. Ihanuuksia ei edes tarvitse etsiä, kun läheltäkin löytyy.
Ihania valkovuokkoja! Miten se sinulla tulee kuvana FACEen kuten minullakin ennen?! Olen raivoissani sille ukolle, joka siinä keikkuu, en tiedä , missä mättää, en löydä virhettä mistään ! kerro, jos osaat!
Kopioin blogista kyseisen jutun pysyvän linkin juttusivun oikean laidan valikosta ja liitän kopion FB-postaukseen. Kirjoitan saatteeksi muutaman sanan. Linkki itse näkyy sinisenä. Sitten painan Julkaise- painiketta.
Toivottavasti onnistut sinäkin👍
Lähetä kommentti