lauantai 2. heinäkuuta 2022

Piinaa piisaa



 Smugglerrok 2022 on hiipinyt muutamana päivänä kotini viereisen koulun pihalle. Yhtenä ennakkotietona alaoveen ilmestyi mustapohjainen paperi kertomaan, mistä on kyse. 

Perjantaina 1.7. päästiin asiaan, kun rokki rävähti soimaan. Hiljaisuus palasi vasta kahden aikoihin aamuyöstä. Kolmen tunnin yöunilla on yriteltävä tämä päivä, sillä laimeaksi puheeksi jäi yritys hankkiutua evakkoon mökän tieltä. Toisin oli Aurajokirannassa asuessani, jolloin Down by the Laituri -festari monipäiväisenä ajoi meikäläisen kaverinsa kanssa Utöhön asti. Sinne ei mökä kuulunut.

Vielä tämä lauantai jatkuu musisointina pikkutunneille. Popeda esiintyy jo iltapäivällä kolmen aikoihin. Vanha tuttu porukka näkyy vetävän yhä väkeä paikalle, Helle kuitenkin  karkotti tänäänkin parvekkeen aitiopaikalta, jolta voisi yrittää kuunnella tarjontaa, vaikken ole rokki-ihmisiä.  Silti yritän suhtautua myönteisesti tapahtuma-alan virkoamiseen vaikeiden koronavuosien jälkeen.

Räväkkä musa on ohimenevä piina, kun taas kuukausi sitten polveen asennettu tekonivel muistuttaa kipuina yhä operaation suuruudesta. Coxan potilasoppaasta löytyy selvällä suomella: paraneminen ja kivuttomaksi päätyminen voi viedä vuodesta jopa kahteen vuoteen. Toipumisen eteen on tehtävä töitä myös ihan itse mieluimmin fysioterapeutin ohjauksessa.


Sellaisesta ei löydy mainintaa, että kivut jäisivät leikkauspöydälle, kuten monesti olen kuullut väitettävän. Jotkut tosiaan lienevät päässeet pahimmista vaivoistaan saman tien. Itse en kuulu siihen porukkaan. Niinpä otan Panadolia ohjeen mukaisesti ja tarjoan päivittäin, joskus myös yöllä,  kipukohtaan kylmähoitoa. Kovat kiputropit jätin, kun niistä seurasi pahoja sivuvaikutuksia. Näillä siis mennään, niin kuin tavataan sanoa. 

Tuota pikaa pääsen kyynärsauvoista, sillä testi tavallisten kävelysauvojen kanssa sujui mainiosti. Kaiken aikaa huomaan monenlaista edistystä koivessani. Välillä suorastaan kuulostaa siltä, kuin polven seutuvilla olisi remonttiväki puuhassa, sillä tunnen pikkuista värinää lihaksissa. Lisäksi jalkaa pystyy nostamaan ilman apuavälinettä, kävely sujuu. Melko hyvässä jamassa olen varsinkin, jos terävimmät kivut vielä hellittäisivät ja saisin nukutuksi nykyistä enemmän.

Kampaajalla oli hätkähdyttävää katsella peilistä omaa naamaansa kunnolla. Totinen pärstä kielii kipuiluista. Kunpa kesän mittaan vielä löytyisi hymynvirneitäkin!


4 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Kyllä ne piinat tuppaa näkymään naamalta, ei silloin huvita teeskennellä muuta, siihen ei riitä energiaa. Tsemppiä sinne, ainakin pahin helle näyttää nyt taittuvan!

Lissu kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta. Pikku hiljaa olo kohentuu. Sää jo viilenee, muutaman tunnin kuluttua Smugglerrok on pelkkä meluisa muisto parvekkeen edustalla.

vanski kirjoitti...

Juu, luntakin kohta ja rokkarit siirtyy sisätiloihin....kyllä se polvi jo sitten! tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta. Syksyä siis kannattaa odotaa, jos tosiaan polvivaivatkin hellittävät kesäkuumien mentyä.