torstai 29. joulukuuta 2022

Arkun äärellä

 

 Ruusut kertovat kunnioittavista hetkistä arkun äärellä, kun eilen jätimme viimeiset tervehdykset Annelille. Kutsussa toivottiin, että jokainen toisi yhden vaaleanpunaisen ruusun. Niin tapahtui. 

Kuvan oikeassa reunassa istuvat Annelin läheismmät, oma puoliso ja tytär. Tyttären kolme lasta rajautuivat kuvan ulkopuolelle. Papin kasvoista näkyy osa.  

Koruton, kaunis tilaisuus kokosi eilen Porvoon siunauskappeliin Annelin veljet, heidän perheenjäseniään sekä muita sukulaisia ja ystäviä. Aikanaan Annelin tuhkauurna lasketaan lähiomaisten kesken sukuhautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.


 Muistotilaisuuteen kokoonnuimme tyttären tilavaan kotiin. Sinne minäkin lopulta päädyin, vaikka navigaattorin ohjein eksyin ajelemaan kummallisia reittejä. Muut olivat jo asettuneet pöytiinsä, kun viimeisenä löysin perille. Ilokseni minulle oli varattu paikka samaan pöytään kasvuvuosista asti tuttujen veljesten kanssa. Kunniaksi koin, että vastapäätä istui talon emäntä, häntä lähinnä pappi ja oma isä. 

Tarjoiluista nauttimisen jälkeen tuore leski kertoi elämästä Annelin kanssa. Tytär puolestaan oli valmistanut kuvaesityksen musiikkeineen TV-ruudulta katsottavaksi. Kiitokset kaikesta.

Iltahämärässä pois lähtiessä tuntui hyvältä. Yhdessä koetut hetket sallivat huokaista syvään, olihan Anneli saateltu kauniisti viimeiselle matkalleen. Hänet muistamme, kunnes omakin vaellus päättyy.




4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Muistotilaisuudet ovat tärkeitä tapahtumia. Parhaimmillaan niistä jää hyvä olo, kuten kuvaat.
Tänä vuonna olen ollut kaksissa hautajaissa. Kesällä oli sisareni miehen muistotilaisuus Porissa ja kuukausi sitten mieheni veljen Lappenrannassa.
Mieheni oli myös tehnyt veljensä elämästä kuvaesityksen. Alussa hän kertoi, miten isoveli vei hänet pienenä uimaan ja lopussa, miten hän auttoi veljensä kädestä pitäen samaan järveen tämän ollessa jo heikko ja avuton. Ympyrä tuli täyteen.

Lissu kirjoitti...

Yhteisiä ovat kokemuksemme. Sekä omaiset että ystävät saavat lohtua muistelemisesta ilman uskonnollisuuttakin.

vanski kirjoitti...

Onneksi on muistot.

Lissu kirjoitti...

Ja kuvat muistamisen tukena👌