Eilen iltapäivällä otin asiakseni kurkottaa Turun keskustaan. Puskin vastatuuleen sauvakävellen. Tarkkailin matkalla tuttuja paikkoja. Seitsemässä minuutissa ehdin Turunmaan sairaalan nurkalle. Siitä vinosti vastapäätä Sirkkalankadulla asui aikoinaan hyvä ystäväni ja opiskelukaverini perheineen. Asuin silloin minäkin oman perheeni kanssa muutaman vuoden Turussa, kunnes muutimme Tampereelle ja sieltä pitkäksi aikaa Kangasalle.
Turun vuosina 1960-luvun lopulla, jolloin olin palannut opiskelemaan lastenhoidon järjestyttyä, käytiin Sinikan kanssa vuoroin toistemme luona. Tarjottavat ratkaistiin tällä kaavalla: sain useimmiten keksejä ja homejuustoa, jota en aiemmin ollut syönyt, mutta pikku hiljaa opin. Minä puolestani nostin pöytään keksien kaveriksi omenahilloa. Kaveeraamme yhä tiiviisti.
Kuvasta huomaa, että kävelin sillan sataman puoleista laitaa, jolle johtaa suora reitti nykyisestä kotitalostani. Kuvasta rajasin ajoväylää, jotta tuomiokirkko näkyisi riittävän hyvin. Torin tuntumaan ehdin puolessa tunnissa. Kylmän sään takia jätin käymättä torilla ja pujahdin oviaukosta Hansa-kauppakeskukseen tuulen suojaan.
Piti käydä Ohlsonilla katsastamassa kirjoitusalustoja. Kaikenlaista toimistokamaa löytyi heti sisään astuessa, mutta henkilökuntaa ei näkynyt missään. Halusin palvelua. Niinpä jatkoin matkaa ja laskeuduin Hansan aukiolle. Siitä olisi voinut sujahtaa Stockmannille, mutta suunnistin Akateemiseen, joka on muuttanut Hansasta Yliopistonkadulle vastapäätä Stockan pääovea. Ja kas, siellä odotti kaksi myyjää valmiina opastamaan. Kahdenlaisia kirjoituslaustoja oli tarjolla, läpinäkyviä ja mustia. Musta kelpasi. Ostin myös nätin hiirimaton.
Ja sitten oikopäätä bussin 18 kyydissä ylös Kaskenahdetta ja ekalla Kunnallissairaalantien pysäkillä pois. Sairaala-aluetta tutkimalla löydän pian parhaan reitin kotitalooni. Täällä osaan jo treenata portaissa kävellen, mutta eilen kelpasi hissikyyti ylös. Päivän mittaan näet askeleita kertyi yli 10000, mistä polveni muistutteli illan mittaan viemättä sentään yöunia.
Tässä vielä näkymä työpöydästäni, jonka pieneen kokoon totuttelen, kuten kaikkeen muuhun kutistuneeseen. Nättiä silti on. Huomenna haen Liedon huushollista tulostimen ritiläpenkille. Siinä se mahtuu palvelemaan tarvittaessa.
2 kommenttia:
Jos tahdot tilankäytön opastusta, tule meille! Arton pöydät notkuvat joka sentillä kynää, kumia, niittiä ja vanhaa ...kaikennäköistä! Noin tyhjähän ihan ahdistaa...hah hah.
Vähällä pärjää pienissä tiloissa. Pöydältä siirrettiin valkoinen valaisin toiseen paikkaan, jossa sille on oikeasti tarvetta. Makkarissa pärjään mustalla, kääntyvällä jalkalampulla. Siitä saa kunnon valon sekä työpöydälle että sängyssä lukevalle.
Lähetä kommentti