perjantai 9. kesäkuuta 2023

Pyörähdys Raaseporissa


 Antskogin eli Anskun kylätie tarjoaa häivähdyksen kehnoon kuntoon päässeestä asfaltista. Korjaustyöt pysäyttivät liikenteen moneen kertaan. Piti odotella opasautoa, jonka perässä sitten köröteltiin valtavien tiekoneiden ohitse. Mutta kauniita paikkoja riitti. Teollinen toiminta oli jo tyystin päättynyt, lehteviä puita ja puskia tien vieret täynnä. Ihmisiä ei näkynyt, vaikka selvästi entisissä työväenrakennuksissa asuttiin. Postilaatikkorivistö vahvisti päätelmän.

Muutaman kilometrin päässä avautui Fiskars nykyisessä turismikuosissaan. Parkkipaikkoja riitti ainakin näin alkukesästä. Muutama puoti houkutteli heti käymään, eikä suotta. Löysin itselleni sopivan kevyen monitaskuisen liivin, joka pääsi käyttöön saman tien. 

Kuparipajassa nautitun lounaan jälkeen ympäriinsä kävellen kohdalle osui avoin kynttilämyymälä ja siellä värien yltäkylläisyys. Oli tuoksuvia ja tuoksuttomia, pikku purkeihin valettuja ja kynttilänjalkaan sopivia. Myyjästä sai juttuseuraa, kun muita asiakkaita ei ollut. Nähtiin myös tuotantotiloja.


Seuraava etappi ei sekään ollut kaukana. Mentiin Billnäsiin eli Pinjaisiin, josta oli varattuna pari yöpymistä entisen ruukin pääkonttorirakennuksesta. Ruukkitoiminta on tyystin hiljentynyt, sillä Fiksarsin saksia tehdään uusissa tuotantotiloissa muutaman kilometrin päässä Karjaan suunnalla.

Erinomainen ravintola hotellin respan yhteydessä ja terassipaikka Scarlet O'Karis Mustionjoen partaalla tuli testatuksi. Keskiviikkona sai jo aavistuksen kesäsesongista, sillä ihmisiä asettui useisiin pöytiin.

Komea muraali koristaa kiviseinää sekä ulkona että sisällä.


 Terassin laitaa kiertää kävelytie ja vie koskenniskalle. Siellä tunsi seisovansa entisen ruukin keskellä.

P

Kalaportailla päivysti muutama lokki, tuskin turhaan. Kai jokunen kala oli tarttunut saaliiksi ihan samoin kuin naakalle terassilta muruja, joita yksi nuori lintu kyttäsi markiisin reunalta, kunnes hyppäsi pöydälle.

Ihmiset innostuvat maisemista. Mustionjoki virtasi rauhallisesti kohti patoa ja vesivoimalaitosta kalaportaineen.


Toiselta kävelysillalta katsoen ruukki sulki maiseman.


Vaikuttavinta oli poikkeaminen Kahvila Elleniin valtavan ison pajan uumenissa.


Hallin takaosasta löytyy ovi, josta tohtii kurkistaa sisään.

Nuori mies toivotti tervetulleeksi kahvilaan, josta sai muun muassa Ellen Svinhufvudin nimikkoleivosta. Sehän sopi, samoin kahvin nauttiminen ulkona.

Vastarannalla levittäytyy asuntoalue. Kävellen sekin syynättiin ja hyvin hoidetuksi havaittiin jokainen omakotitalo pihoineen. Asukkaat lienevät saksitehtaalaisia ja muita paikallisia luonnonystäviä.


 

Koko lailla toiseen maailmaan päädyttiin matkan viimeisessä etapissa, Tammisaaressa. Oikopäätä löytyi Kustaa Vaasan katu ja sen varrelta vapaata parkkitilaa. Edessä kohosi kuuluisaksi jo ehtinyt taidemuseo Chappe.

Paljon on ollut esillä juttua kuvineen talosta. Se on kuin taideteos itsessään. Ei suuren suuri, mutta avaran tuntuinen.

Kolme näyttelyä oli katsottavissa tällä kertaa. Ihmeellisintä oli levästä kasvatattu materiaali. Näyteliuskaa sopi tunnustella.


Eniten ajatuksia liikautti Loop Living Cocoon -teos ja ajatus siitä, että ihmisen kuoltua hänen ruumiinsa pakattaisiin sienirihmastojen hoidettavaksi takaisin luontoon ravinnoksi puille ja muille kasveille. Hollannissa toimiva yritys tarjoaa jo palveluksiaan.

Puen reissukokemuksen sanoiksi: aina kannattaa kiskaista itsensä irti rutiineista, kun vielä kykenee. Yhtä ja toista mietittävää jäi mielen pohjalle askarruttamaan. Kuvia katsellen palautuu mieleen, mihin mikin seikka liittyi.

Tässä vielä kuva muhkeasta konevasarasta, muisto Billnäsin isossa pajassa.

Suosittelen tätä blogia jatkotutustumisiin Billnäsistä.






2 kommenttia:

Inna Vaara kirjoitti...

Samoille jäljille olen menossa viikon kuluttua. Kaunista ja kiinnostavaa siis odotettavissa. Terv InnaVaara

Lissu kirjoitti...

Onnea reissuun. Jalkoja Billnäsin ruukki koettelee. Korkeuserot ovat melkoiset. Selviät varmasti hyvin paljon leikkauksesi jälkeen kävelleenä.