Jäljillä

  

 

 Antti Järven tietoteos Minne katosi Antti Järvi? (Gummerus 2023) näyttäytyy pääotsikoltaan arvoituksena, mutta alaotsikko paljastaa, että kyseessä on kertomus kadonneesta isoisoisästä ja Karjalaan jääneistä. 

Ostopäätöksen yhteydessä katsoin, mitä kustantaja sanoo julkaisemastaan teoksesta:

Keväällä 2020 toimittaja Antti Järvi sai puhelun sedältään, jota vaivasi oman isoisänsä kohtalo. Tämä Antti Järvi (s. 1882) jäi talvisodan päättyessä kotiinsa Jaakkimaan, Laatokan Karjalaan, kun muu perhe lähti evakkoon. Välirauhan aikana tuli muutama kirje, sen jälkeen miehestä ei kuultu enää koskaan. Antti Järvi alkoi selvittää kaimansa tarinaa. Syntyi romaanin lailla avautuva teos, joka kartoittaa niin sodanaikaisen Suomen mielenmaisemaa kuin nykyihmisen toivetta tuntea taustansa. Teos sai tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Ytimekäs teksti jättää tyystin hehkuttamatta, kuinka mittavan tutkimusmatkan pojanpojanpika on tehnyt paitsi sukunsa tapahtumiin myös itseensä.

Susanna Laari (HS 13.8.2023) valaisee, kuinka Järvi on selvittänyt oman isopappansa ratkaisua ja avartanut samalla ilmiön yhteyksiä muihin vastaaviin tapahtumiin vaikeine seurauksineen.

Järven kirja alkaa prologilla, jonka alkuun on liitetty Laatokan Karjalan kartta. Isosetänsä pyynnöstä tehtävään tarttunut toimittaja-kirjailija tunnustaa paitsi alkuhidastelunsa myös tietämättömyytensä:

Minua on harmittanut, etten tiedä isovanhempieni perheistä juuri mitään. Nuorena asia ei kiinnostanut, ja vanhempana oli jo liian myöhäistä. En ollut ehtinyt käydä tähdellisiä keskusteluja aiempien sukupolvien kanssa. Sukuhistoriani ulottui siihen, mitä olin itse kokenut ja keitä olin vuosien varrella tavannut.

 Kirjan lopusta löytyvät piiloista esiin kaivetut valokuvat sekä lyijykynällä kirjoitetuista kirjelippusista skannatut kopiot. Kattava KIRJALLISUUS-osio kertoo aiheeseen paneutumisesta. Lista runsaista lähdeviitteistä löytyy ryhmiteltyinä luvuittain, ne taas on koottu kolmeen osastoon. Luvut on otsikoitu ytimekkäästi: 

Siemet, Köyhä maa, Ero, Rajalinja, Viesti rajan takaa, Tuonelan virta, Paluu, Johtolangat, Veikko ja Helena, Luvutus, Uusi todellisuus, Hajaannus, Pääskynen, Varsova, Aave

Tehtävä on ottanut tekijän valtaansa. Niinpä tuntuu, kuin hän olisi kääntänyt joka kiven tiedonmurusia löytääkseen. Kun ne alkoivat ehtyä, piti vielä päästä suvun alkuperäisille asuinsijoille Lahdenpohjaan sekä Jaakkimaan. Korona-aika lisäsi esteitä matkalle, mutta lopulta jäljittäjä pääsi tulkkinsa kanssa pääsi kolmen viikon reissulle. Tärkeää oli käydä myös Sortavalassa katsastamassa isovaarin asuinsijoja. 

Siellä tavataan isovaarin tuntemia ihmisiä:

Tapaamme vanhan työläisen Anti Saikkosen ja hänen vaimonsa, Sihvosen perheen sekä muita suomalaisia, jotka ovat ensi kertaa löytäneet oman todellisen kotimaansa. He ovat onnellisia tietoisuudesta, että suuri Neuvostomaa on antanut heille kunniakkaan oikeuden kansalaisuuteen.    

Kohottaen vihkosen, jossa on Neuvostoliiton Perustuslaki suomen kielellä, vanhus Anti Järvi sanoo:    

– Tässä on kaikkein paras kirja, jonka olen saanut lukea äidinkielelläni!

Löytyi ideologinen motiivi isovaarin jäämiselle Neuvostoliittoon alueluovustusten jälkeen. Hän ei voinut aavistaa, kuinka lyhytaikaiseksi tunne vapaudesta jäi. 

Salaisen poliisin NKGB:n työntekijät pidättivät Antin Sortavalassa kesäkuun lopussa 1941. Hänen asunnossaan tehdyssä kotietsinnässä otettiin talteen esineitä ja asiakirjoja, jotka pojanpojanpoika sai nähdäkseen todistettuaan sukulaisuutensa. Kuulusteluissa isovaarille ei kerrottu, mistä häntä epäillään. Syyksi jäämiseen hän oli sanonut kuulustelijalle, että oli sääli jättää oma talo. Hän halusi jäädä Neuvostoliittoon, "koska se on työläisten valtio".

Petroskoin vankilaan siirrettynä isovaari evakuoitiin yli tuhannen vangin mukana Tšeljabinskiin. Syyt evakuointiin on kirjassa selostettu, samoin seuraukset: kurjuutta ja kuolemaa. Loppunsa isovaari kohtasi Krasnojarskissa Jenisein rannalla. Jäljittäjän oli vaikea hahmottaa, miltä paikka oli näyttänyt 1940-luvulla, kun pikkukaupungin laidalla sijaitsi pakkotyöleiri muiden samanlaisten ketjussa Trans-Siperian radan varrella.

Lopulta miehet päätyivät kiertelemään kahdelle hautausmaalle. Jommankumman alueelle Antti Järvi lienee haudattu Memorial-järjestöstä saadun tiedon perusteella.

Merkillistä, että kirjan kohdalla ihmetellään nyt, kuinka se on avannut näkymän raja-alueiden sodan aikaisiin ja jälkeisiin tapahtumiin, joita kukaan ei vielä ollut tutkinut. Antti Järven kohtalonvuonna 1941 syntyneenä ja jatkosodassa aivovamman saaneen, painajaisia sodasta nähneen isän lapsena ymmärrän, kuinka vaikeneminen sota-ajan tapahtumista varjostaa ihmisiä yli sukupolvien. Niitä nuorempi Antti pohtii kirjansa lopulla. 

Koen teoksen hyvin tärkeäksi, joka kohdaltaan täysipainoiseksi tietokirjaksi. Niinpä Linda Liukas  diktaattorina jakoi vuoden 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon Antti Järven kirjalle Antti Järvestä.

PS

Olen tehnyt joitakin jäljitysmatkoja Kaakkois-Suomeen äitini synnyinseuduille. Tässä linkki kuvaukseen matkasta, jonka tein yhden tyttärentyttären kanssa, tässä toinen matka samoille seuduille opiskelu- ja työkaverin kanssa.