Mikä yskittää?

 

Kuvan Bordetella pertussis -bakteeri päätyi kuukausi sitten kurkkuuni ja henkitorveeni. Kukaan ei visiittiä aavistanut, saati tarkoittanut. Bakteeri taisi ihan itse löytää minusta sopivan pesäpaikan, vaikka tarjolla oli monia muita syntymäpäivää viettämään kokoontuneita. Kuusivuotias tyttärentyttärenpoika yski sydäntä särkevästi. Uppsalasta kotiin päästyä poika ja koko perhe tarvitsi antibioottikuurin, sillä kyseessä oli hinkuyskä.

Minä aloin oirehtia parissa päivässä kotiin tultua. Kurkunpää kipeytyi, ääni katosi, olo oli kurja. Pikku hiljaa ilmeni törkeiltä kuulostavia yskänpuuskia. Otin yhteyttä terveyskeskukseen, mutta kaikki akuuttiajat oli jo jaettu, kun minulle soitettiin takaisin aamukymmeneltä. Sairaanhoitaja lupasi kysyä lääkäriltä, mitä tehdä. Lupauksensa mukaisesti hän soitti uudestaan iltapäivällä. Avuksi sain apteekkiin lähetetyn reseptin ja hain Cocillana-yskänlääkkeen saman tien. 

Melkoista troppia pullo sisältää, kuten etyylimorfiinia, nesteuutetta seneganjuuresta, kokillaanasta, euforbianyrtistä, paatsamankuoresta ja intialaisesta merisipulista. Annostelua varten farmaseutti antoi pienen mittalusikan, johon tähtään miten kuten 40 ml pari kolme kertaa vuorokaudessa. Yskää lääke ei vie, mutta tuntuu irrottavan limaa.

Antibioottireseptin jouduin hakemaan eräänä lauantaina Mehiläisestä. Sieltä sain välttämättömän avun vanhastaan tutulta lääkäriltä, joka eläkeläisenä jatkaa töitään yhtenä päivänä viikossa.

Näin sitä oppii, ettei lapsena sairastettu tauti anna elinikäistä suojaa. Nelivuotiaana äitini kertoman mukaan sairastin hinkuyskää koko talven. On siinä ollut kestämistä seinänaapureillakin!

Tarinassa on siltä osin kaunis loppu, ettei tiettävästi kukaan muu syntymäpäiviä juhlimassa ollut saanut samaa tartuntaa. Omakin tautini hiipuu, vaikka yhä yskiskelen enkä pelkästään yksikseni. Uskaltaudun muiden joukkoon, koska tauti ei enää tartu. Yskänpuuskat tosin jatkuvat ja myös hävettävät.