Kaftaanin sini

 

Kaftaanin sini/The Blue Caftan oli Marokon Oscar-ehdokas 2022. Samana vuonna se voitti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yleisökilpailun Suomessa. Tallensin elokuvan äskettäin, kun Yle tarjosi sen uusintana.

Parituntinen kolmen ihmisen tarina vetoaa katsojaan hiljaisen tiiviisti. Annu Suvanto kirjoittaa R&A-katalogissa: 

Ohjaaja-käsikirjoittaja Maryam Touzanin hienostuneen intiimin ja tarkkanäköisen elokuvan keskiössä hohkaa rakkaus kaikessa monimuotoisuudessaan. Halimin ja Minan yhteinen historia keriytyy auki hienovaraisella herkkyydellä paljastaen heidän suhteensa lukemattomat, yllättävätkin ulottuvuudet.

Ollaan jossakin marokkolaisen medinan uumenissa. Siellä ompelijamestari Halim (Saleh Bakri) tekee käsityönä perinteisiä kaftaaneja Mina-vaimon (Lubna Azabal) hoitaessa asiakaspalvelua ja kankaiden valintaa myyjien kanssa. Mestarilta kuluu paljon aikaa perinteisiin koristeisiin. Niitä tekemään on hankittu avuksi poika jos toinenkin. Pitkää työsuhdetta ei ota syntyäkseen. Meneillään on uusin kokeilu katoavaa käsityöperinnettä opettelemaan ryhtyneen Youssefin (Ayoub Missioui) kanssa.

Pitkä avioliitto on jo tienhaarassa, sillä katsojalle tihkuu merkkejä Minan vakavasta sairaudesta. Halim yrittäisi vielä lisätutkimuksia, mutta vaimo tuntee, ettei niistä enää olisi apua. Vanha lääkäri Minan vuoteen laidalla sanoo ääneen sen, minkä tietää oikeaksi. Minan pitäisi luovuttaa uuvuttavasta taistelusta.

Halim kuljeskelee iltaisin yksin kaduilla, poikkeaa hamamiin. Tutulta tavalta tuntuu myös yksityisen loosin varaaminen toisen miehen kanssa. Myös ompelimossa nuoren miehen läsnäolo pakottaa vilkaisemaan ja katsastamaan läheltä työn sujumista. Youssef tunnistaa katseen, vastaa hienovaraisesti. 

Mina on selvillä miehensä alttiudesta. Siitä voidaan puhua. Halim vakuuttaa yrittäneensä suitsia haluaan, kun taas Mina ei tunnu pitävän Halimin toimia pahana. 

Vähin erin yksi upea kaftaani valmistuu. Se on väriltään petrolinsininen. Juuri sellaisen Mina olisi halunnut hääasukseen.  

Halim oivaltaa: Asua ei pakata toimitettavaksi asiakkaalle, vaan Mina saakoon kaftaanin hauta-asukseen. Rakkaus vaimoon saa kaftaanin muodon, sen pitkällinen valmistus on kuin elämä monine käänteineen. Elokuvassa kuvataan äärimmäisen kauniisti  marokolaisten tapaa pestä ja valmistella vainaja hautausta varten valkoisiin liinoihin puettuna. Halim poikkeaa perinteestä, purkaa liinat vaimonsa yltä ja pukee hänet ompelemaansa ja Youseffin koristelemaan hohtavaan kaftaaniin.

Yksissä miehin Halim ja Youssef kantavat Minan tuttuja kujia pitkin laajalle hautausmaalle, jota täyttävät vieri vieressä kivet nimineen.

Kaikessa koruttomuudessaan Maryam Touzanin elokuva avaa rauhallisin, tummasävyisin kuvin näkymiä paitsi vavahduttaviin tunteisiin myös marokolaiseen kulttuuriin.