Joulun alla hoksasin, että minultahan on lukematta Sally Salmisen Katriina. Turun kaupunginkirjastosta sain saman tien lainaksi Aukusti Simojoen suomentaman romaanin, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1936. Kirjaston kappale on 15. painoksesta, ja otin itse kuvan sen kannesta.
Luin kirjaa pitkälti toista sataa sivua ja huokailin kömpelöä suomennosta. Tutun kanssa kahvilla ollessa tuli puheeksi luku-urakka. Sain kuulla, että kirjasta löytyy myös Juha Hurmeen suomennos. Hatarasti muistin lukeneeni joskus asiasta. Ja kas, löysin muun muassa Juhani Tolvasen jutun, jonka mukaan Juha Hurme kertoi tuoreeltaan käännöstyöstä:
Eräs tuttu, jonka mielipidettä arvostan, sanoi vajaat kaksi vuotta sitten, että minun kannattaisi lukea Sally Salmisen Katrina. Sitten luin suomennosta sata sivua, ja se oli ihan paska, kertoo kirjailija, ohjaaja, käsikirjoittaja Juha Hurme.
– Tartuin sen jälkeen alkuperäiseen, ruotsinkieliseen Katrinaan ja kiinnostuin todella.
Siitä lähti liikkeelle prosessi, joka johti Hurmeen kääntämään uudestaan.
Vanha suomennos on lähes sadan vuoden takaa, joten siinä on kylliksi aihetta päivittää käännös. Lainasin e-kirjastosta Hurmeen suomennoksen (Teos 2018) ja luin jouluna romaanin loppuun iPadilta. Kansikuva löytyi verkosta.
Salmisen Katrina on melko perinteellinen kertomus. Nuori nainen lähtee heikon miehen matkaan Ahvenanmaalle, joutuu köyhään tölliin ja kehittää siitä mielestään kylän parhaan paikan.Katrina on monessa suhteessa uljas hahmo. Hän rakastaa avutonta miestään ja kasvattaa viisaasti poikiaan, joista vanhin saavuttaa tavoitellun kapteenin aseman.Katrinan voimakas hahmo panee kovan kovaa vasten ja saavuttaa arvostetun aseman yhteisössä, kunnes vanhuus ja kuolema hänet kohtaavat.Selkeä, harvapiirteinen kertomus, kelpo romaani. Elämästä leikkautuu valittuja paloja, ihmisiä syntyy ja kuolee, häät ja hautajaiset vuorottelevat, niin myös haaksirikot ja pelastumiset. Linnan elämänkuva on runsaampi varsinkin silloin kun hänen henkilönsä puhuvat.On kuitenkin yksi tekijä, joka yhdistää Salmisen ja Linnan. Heidän kirjojaan sävyttää voimakas yhteiskunnallinen paatos. Linnalla se kasvaa hämäläisen yhteisön sosiaalisista jännitteistä, Salmisella merenkulun hierarkioista.
Sally Salmisen pikkuserkun Anni Blomqvistin viisiosaisen Myrskyluoto-sarjan (1968–1973) pohjalta on filmattu sekä TV-tuotantoa että elokuva. Joulunpyhinä Tiina Lymin ohjaama versio oli tarjolla MTV-kanavalla. Nyt sekin nähty kaikkine brittisotilaineen. Niinpä voin huokaista ja siirtyä Ahvenanmaalta muihin maisemiin. Niitä rupean katselemaan Monika Fagerholmin kyydissä, sillä sain joululahjaksi hänen romaaninsa Eristystila Kapinoivia naisia. (Teos 2025.) Finlandia-palkinnon, kritiikkien ja haastattelujen pohjalta odotan uteliaana, mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti