Kesän loppumisen tunnelmissa vietin pari päivää Jyränkövirran partaalla enkä suotta. Kuvan vasemmassa laidassa erottuu laituri rappusineen. Siitä kumpanakin päivänä uskalsin emäntäni tavoin uimasilleni. Virkistävä hetki 18-asteisessa vedessä!
Ajatella, että joitakuita on onnistanut päästä asumaan tällaiseen ympäristöön. Ei mikään ihme, että vapautuvat ranta-asunnot myydään kuulemma viikossa. Helsinkiläisistäkin moni on kelpuuttanut paikan kesäasunnokseen.
Vastarannalla toimii kasino ja levittäytyy uimaranta. Upea puisto tarjoaa varjoisia reittejä kävelijöille, jopa puistokonserttien kuuntelijoille.
Istuskelin emännän lempituolissa jo aamuvarhain, koska heräämme eri tahtiin. Ennen uimista tein itselleni hiukan aamiaista, mutta kahvit tykötarpeineen nautimme yhdessä uintireissun jälkeen. Matkaa pihaportista laiturille on vajaat sata metriä.
Ikkunanäkymä silmissäni muistelen ystävysten tapaamista aamuauringon kullatessa virtaa. Näkymä ehti muuttua, kun tihkusade alkoi ja pikku hiljaa yltyi. Rajasin kuvasta huonetta, sillä katse kiinnittyi vain maisemaan. Se on kuulemma verraton kaikkina vuodenaikoina. Ihana ympäristö, totta tosiaan.
Pitkä ajomatka, lähes 270 km suuntaansa, olkoon autonpitoni huipentuma. Huomasin taas kerran, ettei sen paremmin autossa kuin ajotaidoissanikaan ole vikaa. Silti rupean myymään autoani nettihuutokaupalla tietyn sivuston kautta, kuten poikani opasti. Tarjouksia luulisi ilmaantuvan huippukuntoisesta ja siististä 25000 km ajetusta menopelistä Toyota C-HR 1,8 Hybrid, otettu käyttöön 26.02.2020. En nimittäin enää toista talvea rassaa ikkunoita jäästä enkä kaiva autoa lumesta, kun autotalli meni entisen asunnon mukana. Siksi toiseksi ajan niin vähän, etten tarvitse omaa autoa. Bussilla ja taksillakin pääsee, ellen jaksa kävellä Turun lyhyitä matkoja.
Kuvat joka hollilta otin taannoisella Kangasalan reissulla tuttujen järvenrantatalon tuntumassa. Vain yhden otoksen liitän tähän blogijuttuun.
