Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Heinola. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Heinola mielessäin


 Kesän loppumisen tunnelmissa vietin pari päivää Jyränkövirran partaalla enkä suotta. Kuvan vasemmassa laidassa erottuu laituri rappusineen. Siitä kumpanakin päivänä uskalsin emäntäni tavoin uimasilleni. Virkistävä hetki 18-asteisessa vedessä!

Ajatella, että joitakuita on onnistanut päästä asumaan tällaiseen ympäristöön. Ei mikään ihme, että vapautuvat ranta-asunnot myydään kuulemma viikossa. Helsinkiläisistäkin moni on kelpuuttanut paikan kesäasunnokseen.

Vastarannalla toimii kasino ja levittäytyy uimaranta. Upea puisto tarjoaa varjoisia reittejä kävelijöille, jopa puistokonserttien kuuntelijoille.

Istuskelin emännän lempituolissa jo aamuvarhain, koska heräämme eri tahtiin. Ennen uimista tein itselleni hiukan aamiaista, mutta kahvit tykötarpeineen nautimme yhdessä uintireissun jälkeen. Matkaa pihaportista laiturille on vajaat sata metriä.

Ikkunanäkymä silmissäni muistelen ystävysten tapaamista aamuauringon kullatessa virtaa. Näkymä ehti muuttua, kun tihkusade alkoi ja pikku hiljaa yltyi. Rajasin kuvasta huonetta, sillä katse kiinnittyi vain maisemaan. Se on kuulemma verraton kaikkina vuodenaikoina. Ihana ympäristö, totta tosiaan.

Pitkä ajomatka, lähes 270 km suuntaansa, olkoon autonpitoni huipentuma. Huomasin taas kerran, ettei sen paremmin autossa kuin ajotaidoissanikaan ole vikaa. Silti rupean myymään autoani nettihuutokaupalla tietyn sivuston kautta, kuten poikani opasti. Tarjouksia luulisi ilmaantuvan huippukuntoisesta ja siististä 25000 km ajetusta menopelistä Toyota C-HR 1,8 Hybrid, otettu käyttöön 26.02.2020. En nimittäin enää toista talvea rassaa ikkunoita jäästä enkä kaiva autoa lumesta, kun autotalli meni entisen asunnon mukana. Siksi toiseksi ajan niin vähän, etten tarvitse omaa autoa. Bussilla ja taksillakin pääsee, ellen jaksa kävellä Turun lyhyitä matkoja.


Kuvat joka hollilta otin taannoisella Kangasalan reissulla tuttujen järvenrantatalon tuntumassa. Vain yhden otoksen liitän tähän blogijuttuun.

torstai 28. helmikuuta 2019

Mihin vielä muuttaisin?



Aika kuluu, ikä karttuu, vanhusten hoiva puhuttaa. Itsenikin takia tähän kuvioon on alettava paneutua. Sattui niin hyvin, että kohdalle osui mahdollisuus tutustua Jyränkölän hoivapalveluihin, kun viikko sitten vietin muutaman päivän Heinolassa. Pitkäaikainen ystäväni oli sopinut tutustumiskäynnistä Konsulissa, yhdessä Jyränkölän setlementin viidestä palvelukodista.  Ensituntuman sain hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantalaan  Aamu-TV:stä 2.2.2019, jolloin haastattelija jututti sekä häntä että tutkija Jari Pirhosta Tampereen yliopistosta. Kumpikin kantoi perusteltua huolta vanhusten hoivapalveluista Suomessa.

Osasin odottaa antoisaa tapaamista, kun Kirsti Rantala otti meidät vastaan ja vei kierrokselle eri puolille taloa. Heti Konsulin ulko-oven pielessä huomio kiinnittyy pienehköön laattaan. Siitä selviää, missä yhteisössä ollaan ja millä periaattein täällä toimitaan. Kuinkahan tuo rohkeasti ihmisen puolella työskentely näkyy talon arkipuuhissa?


On hyvä muistuttaa itseäänkin, että vanhuspalveluja tuotetaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Jyränkölän setlementti kuuluu yksityiseen sektoriin, mutta yhteiskunnallisena yrityksenä se käyttää tuottonsa ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan hyväksi eikä tavoittele voittoja sijoittajille. Osoituksena palveluiden kotimaisuudesta Jyränkölä on saanut Avainlipun. Työllisyysvaikutuskin on mittava, sillä yli 300 henkilöä lähialueilta tekee työtään Jyränkölässä.

Sisällä rakennuksessa kurvasimme ensi töiksi talon ravintolaan. Kelpo lounaan jälkeen narskuttelimme piikkipohjakengillä Kirsti Rantalan luo saman aulan toisella laidalla. Johtajan huoneeseen jäivät kengät, jotta visiitillä asukkaiden luo lattiat säästyisivät naarmuilta.

 Sekä nettisivuilta että paperiesitteestä löysin nämä tiedot:

Taloista vuokrataan sekä yksiöitä (35 - 45 m²) että kaksioita (50 - 60 m²) hintaan 9,79 - 11,60 euroa / jm².
Vesimaksu on 17 euroa / kk henkilöltä
Autopaikka 5,50 euroa / kk
Ylimääräinen saunavuoro 17 euroa / kk,
Peruspalvelumaksu 72 euroa / kk Konsulinkadun yksiköissä, 62 euroa / kk / Siltakoti
 Hoito- ja palvelumaksu 26,30 - 52,60 euroa / tunti ajankohdasta mukaisesti (arki, ilta, lauantai tai pyhä); lyhin veloitusaika on 15 min.

Vuokralaisina asukkaat, joita on 250, maksavat itse sähkömaksut suoraan sähkön tarjoajalle. Mikäli Kelan kriteerit täyttyvät, voi asukas saada asumistukea vuokrakuluihin ja hoito- tai vammaistukea hoitokuluihin. Ja mikä tärkeää, taloissa saa yhteistyössä asukkaan omaisten kanssa myös saattohoitoa, kun sellaisen aika koittaa.

Portaita ylös kiivetessä - talossa toki on hissi - kuulimme, että meitä odotetaan kahdessa yksiössä ja yhdessä kaksiossa. Oli hauska tavata kaksi hyväkuntoista yli 90-vuotiasta leskirouvaa peilikuva-asunnoissaan. Aurinkoisena päivänä valoa tulvi kauniisti omin kalustein sisustettuihin koteihin. Ne tuntuivat tilavilta, ja niissä pääsi helposti liikkumaan myös parvekkeelle sekä ulko-ovesta suoraan lämpimälle käytävälle. Läheltä tavoitti muita ihmisiä, jos niin halusi. Kumpikin rouvista jutteli mielellään oloistaan. Yhdessä katseltiin seinältä kuvia entisestä kodista, omakotitalosta. Siitä ei ollut pitkä matka tähän uuteen asuinpaikkaan.

Kaksion noin kahdeksankymppiset asukkaat, tuore avopari, olivat antaneet luvan piipahtaa kotonaan, kun itse olivat ehtineet lähteä kaupungille. Asunnon kahdesta makuuhuoneesta toinen näytti palvelevan työhuoneena läppäreineen. Kerrassaan mukava koti! Viihtyisin mainiosti tällaisessa asunnossa, jos moinen löytyisi sopivalta etäisyydeltä. Erityinen etu Jyränkölän palvelukodeissa on monen muun seikan lisäksi niiden sijainti lähes torin kulmalla. Joka puolelle on lyhyt matka, myös Rantapuistoon Jyränkövirran partaalle.

Juttukavereita talosta löytyy. Johtajakin on kaikkien tuttu ja ehtii puhella, kun kohdalle sattuu. Sama toistui ylimmän kerroksen tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona. Kaikilla on sielläkin oma huone, jonka ovi pidetään auki käytävään. Moni asukkaista hipsi rollaattorillaan johtajan luo puhelemaan. Oli miellyttävän rauhallista. Suurelta parvekkeelta nämäkin asukkaat näkevät Jyränkövirralle ja pihatapahtumiin, vaikkeivat omin avuin mukaan lähtisikään.


Jyränkölän palvelutaloissa työskentelee vakituisesti 60 ammattitaitoista hoitajaa.  On merkille pantavaa, että heitä on paikalla joka talossa vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Turvapuhelimella voi tarvittaessa hälyttää paikalle henkilökuntaa. Kirsti Rantalan mukaan vaatimukset henkilökuntamitoituksen nostamisesta 0,7:ään tuntuvat kovilta. Vähempikin eli 0,5 riittäisi, jos oltaisiin tarkkoja töiden järjestämisessä eikä teetettäisi hoitajilla heille kuulumattomia tehtäviä. Ajatuskin haamuhoitajista kuulosti tässä yhteisössä perin kummalliselta. Neljännesvuosisadan intensiivisten työkokemusten nojalla Kirsti Rantala painottaa jatkuvaa henkilökunnasta ja myös koulutustarpeista huolehtimista sekä asiallista valvontaa. Ne kuuluvat hoiva-alan luovuttamattomiin rutiineihin kaikkien muiden jokapäiväisten tehtävien hoitamisen ohella.

Parin päivän reissu Heinolaan pysyy mielessä. Laajenihan visiitti ensin yhden, lopulta kahden ystävän ja Jyränkölä-konkarin tapaamisesta melkoiseksi opintokäynniksi Jyränkölän palvelukoteihin sekä harrastuskuvioihin. Pääsin näet muiden mukana jopa jumppaamaan. Hommat ovat kerta kaikkiaan hanskassa näillä tekijöillä. Olennaista on, että työskentely nojaa ihmisyyttä painottaviin arvoihin, joista poimin vielä yhden tiivistyksen esitteen alalaidasta:

turvallisuutta  -  toimintakykyä  -  elämäniloa

Aika näyttää, mitä omissa mukavissa asuinoloissani tapahtuu ennen pitkää. Toistaiseksi pysyn aloillani, vaikka päässä raksuttaa, että toisinkin voisin elellä. Koska Heinolaan asti en havittele, pitää tutkia, mihin arvoihin perustuen ja minkä sorttisena Turun ympäristössä vanhusten palveluasumisia on saatavilla.


 Kuvat ovat peräisin Jyränkölän nettisivuilta.



torstai 27. helmikuuta 2014

Heila ja Kailas - Heinolassa molemmat

Palasin vastikään parin päivän reissulta Heinolasta. Ihmeekseni näin siellä eilen jopa auringon paistavan. Ihanuutta kesti aamupäivän verran, mikä hyvin riitti kahdelle kävelystä nauttivalle ystävykselle.  Teimme pitkän kierroksen kaupungissa ja palailimme Jyränkövirran pohjoisrantaa sillan kautta Sepänniemeen. Lisämutka tuli tehdyksi Siltasaareen, hyvästä syystä.



Uudet yrittäjät ovat näet hienosti kohentaneet paikkoja. Hyvältä tuntuu sekin, että he ovat antaneet kahvila-ravintolalleen nimen Kailas (http://www.kailas.fi/fi/etusivu). Nimi kertoo kävijöille Heinolassa 1901 syntyneestä ja siellä varttuneesta runoilijasta Uuno Kailaasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuno_Kailas). Hänet muistetaan muun muassa Pallokentällä-runosta. Ylen Elävä arkisto tarjoaa siitä tulkinnan, jonka voi kuunnella tästä linkista: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit /uuno_kailas_pallokentalla_33665.html#media=33666    Myös tuoreempia tulkintoja löytyy, sillä runon erilaisuutta ja ulkopuolisuutta syvästi kosketteleva aihe näyttää, ikävä kyllä,  säilyttävän ajankohtaisuutensa sukupolvesta toiseen.

Lisähauskutusta päivään tuli lounasreissusta ravintola Heilaan (http://heilan.fi/yhteydet/), jonne ajettiin runsaat viisi kilometriä kaupungista Mikkelin suuntaan. Mainion ruokapaikan ohessa toimii lähiruokien tori, lihakauppa, tilaviinien ja käsitöiden myymälä.  Muitakin tuotteita on kaupan. Ulkopuolelta löytyy omista rakennuksistaan lisää houkuttelevia liikkeitä, joissa kaikissa tuli kierrellyksi, eikä ihan suotta...

Tässä vielä kuva maukkaasta, kohtuuhintaisesta ja pöytään tarjoillusta ateriasta. Tyytyväinen lounasvieras kiittää sekä kokkia että laskun maksajaa! Näillä eväin jaksoimme jatkaa pitkään jatkuneen ystävyyden vahvistamista jutuin, jotka eivät vielä koskaan ole loppuneet lyhyeen.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Hei Heinolasta

 Vastikään palasin parin päivän visiitiltä Heinolasta. Paukkupakkaset hytisyttivät ensi alkuun, kun vielä jäinen viima tehosti vaikutusta. Silti käveltiin Jyränkövirran rantaa kaartaen kaupunkiin, jonka näkymät hivelevät silmää kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina.

Talvisää houkutteli vihdoin viimein toteuttamaan idean sukkien kutomisesta. En näet ole koskaan ennen moiseen yritykseen ryhtynyt. Onneksi Heinolasta löytyy yhä perinteikäs käsityöliike, josta sain ostetuksi ison kerän Pöllö-lankaa ja sukkapuikot.

Netistä löytyviä ohjeita on tavattu yhdessä ystävän kanssa, joka itse asiassa osaa kutoa sukan kantapäineen kaikkineen. Hyvin opastettuna sain jo aikaan alkua ensimmäisen sukkani hankalimpaan kohtaan. Kohta urakka jatkuu - lopputuloksen julkistan aikanaan näillä palstoilla.