Kevätsäiden äksyillessä pitkät ulkoilut sen paremmin kuin mökkioleilu eivät houkuttele, mutta kaupunki vetää puoleensa. Sunnuntaina matkalla Biologiseen museoon, piti vaihtaa suuntaa, kun viluisen lakittoman täytyi päästä kauppaan ja etsiä jonkilainen lämmike päähän.
Lopulta löytyi musta kotsa, ainoa hankintani Stockan Hulluilta päiviltä. Ennen pitkää mökillä korpit ehkä noteeravat minut kaverikseen, jos totun moista lippistä käyttämään.
Uusi lakki päässä ja tuulta vastaan puskien jatkettiin kulttuuripitoista kierrosta. Ensin katsastettiin pikaisesti Joella-gallerian muutamat kuvat.
Sitten kipaistiin yli narsissien komistaman Teatterisillan, jolta aina on kiva vilkaista entistä asuintaloani - ilman kaihon häivää. Niin hieno kuin jokiranta onkin, se on myös liian monien äänekkäiden tapahtumien näyttämö. Kun siihen mökään vielä lisää ravintolasta palaavien aamuöiset hoilaamiset ja autoradioiden huudattamiset makuuhuoneen ikkunan alla, kiitän nykyistä oloani Liedon rauhassa.
Pitkään suunniteltu käynti Biologisessa museossa tuli tehdyksi ja samalla nähdyksi mittava
perhoskokoelma. Museon omat installaatiot suomalaismaisemista eläimineen eri vuodenaikoina muistan kouluajoilta. Melko vaatimattomilta ne näyttävät digiajan katsojan silmin. Eivät myöskään laatikoihin pakatut perhoskokoelmat vetäneet yleisöä, sillä kaikkiaan vain viisi kuusi ihmistä kierteli hämärässä käytävässä. Yksi lapsi sentään ilmaisi kiinnostuksensa puhua pulputtamlla kaikesta näkemästään.
Wäinö Aaltosen museo sijaitsee samalla puolen jokea kuin Biologien museo. Kolmen neljän sadan metrin matkan kävelee hetkessä. Ensi töiksi piti poiketa WAMin mainiossa kahvilassa. Sieltä oli hyvä ottaa vauhtia opastetulle kierrokselle näyttelyyn, jonka nimenä on
Otos. Turkulaista nykymaalausta. Museon oman oppaan lisäksi viime sunnuntaina taiteilijat
Henna Aho,
Erkki Nampajärvi,
Jani Rättyä ja
Sirpa Särkijärvi esittelivät töitään.
Samassa talossa toimii myös Valokuvakeskus Peri. Pitkästä aikaa minäkin piipahdin ihmettelemässä Perin kuvia. Nyt tarjolla on
Laura Nissisen kokeellisia töitä otsikolla
Aleatory Variable.
Nämä kuvat samoin kuin WAMin puolella nähdyt maalaukset ovat niin abstrakstisia, että pikaisesti katsastettuina niistä en osaa sanoa juuri mitään. Monenlaisia tekniikoita ja materiaaleja nykytaiteilijat tuntuvat testaavan.
Tänään tuli tehdyksi uusi reissu koleaan Turkuun.
Merkkitapaus on se, että
Klaus Härön Miekkailija on nyt nähty oikeassa
leffateatterissa. Vahva kokemus, joka paikoin nostatti kyynelet silmiin. Kunpa tämä leffateatterireissu saisi pian jatkoa!
Mainio lisä päivän antiin kulki kotiin laatikossa. Kesän tullen näet vietetään tyttärentyttären ja komean nuoren miehen häitä. Kaunis kutsu on jo saapunut. Niinpä on isoäidinkin aika varustautua. Ihan pikku juttu ei edes ole kenkien hankinta, sillä jalat vihoittelevat herkästi. Kuvan söpöläisillä aion kuitenkin yrittää - vaikka hammasta purren.
ĩ
