Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fyrisån. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fyrisån. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. elokuuta 2021

Tovi turistina

  

Lensin äskettäin hyvästä syystä Uppsalaan. Tyttärentytär miehensä kanssa oli kutsunut lähipiiriä kolminkertaisiin juhliin, joihin ilman muuta halusin osallistua. Kaksi koronarokotusta helpotti reissaamista, samoin hyvät kuljetuspalvelut perillä. Oma tytär ja vävy näet hakivat mummun Arlandasta ja veivät hotelliin. Sinne majoittui myös kaksi laivalla saapunutta tyttärentytärtä. Heidän kyydissään ajelin juhlapaikalle Uppsalan pohjoispuolelle. Kaikki juhliin liittyvä sujui mainiosti, kuten niitä koskeva blogijuttuni vahvistaa.

Varasin yhden päivän Uppsalaan tutustumiseksi. Muutama muukin hetki tarjosi tilaisuuden omin nokkineen kuljeskelun. Koska kaupungin halki virtaa Fyrisån, painelin oitis jokirantaan, niin kuin Turussa on tapana mennä Aurajoen rannoille. Tässä näkymä Fyrisån yläjuoksulle. Sen yli pääsee ainakin kahta kaunista rautasiltaa pitkin.


Enimmäkseen kuitenkin kuljin suorinta tietä kivisiltojen kautta hotelli Scandic Uplandiasta tuomiokirkolle valkoisen museorakennuksen taakse. 

 

 Matkalla joen uomaa tuli kuvatuksi suuntaan jos toiseenkin.


Mahtava kirkko kohoaa yläilmoihin mäellä. Jo kauas näkyy, että remonttia tehdään. Sisätilat eivät olleet työmaaana ainakaan silmin nähden.

 Kävin kirkossa monta kertaa. Onhan se Pohjoismaiden mittavin pyhäkkö, monin tavoin historiallinen.

 

Alttaria vartioi hämäävästi ihmistä muistuttava nunnanukke. Pari poikaa kosketteli sen käsiä, ennen kuin uskoi, ettei hahmo liikahda.

Eräänä aamuna lähdin ensi töiksi kävelemään jokirantaa pitkin, kunnes osuin kaupunginpuutarhan portille. Muutama muukin oli nauttimassa vehreästä ympäristöstä, jonne liikenteen kohina tuskin kuului.


 

Varsinainen puistopäivä osui maanantaille. Tuomiokirkon ja muutaman yliopiston rakennuksen sivuitse pääsi puistoon ja siellä risteleville käytäville. Ihmisiä kiiruhti polkupyörillä kuka minnekin. Pysähdyin tutkimaan taideteosta, jonka aiheena ehkä on ollut taru Ikaroksesta. Vahvistusta arveluun en löytänyt.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee puitten takaa näkyvän tiilimuurin suojassa. Lähin portti löytyi helposti. Eteen avautui kuvan näkymä.

Lähistöllä hääräsi paljon ihmisiä täydessä kisatouhussa petankkipalloineen ja -varusteineen

Hetken seurasin, kuinka homma sujuu. Ei siinä minua tarvittu, vaikkei poiskaan häädetty. Lähdin itse  ihmettelemään viereistä barokkipuutarhaa. Januskasvoinen kivihamo katselee kohti linnaa, jonne kierroksen päätteeksi kapusin.


Ei aikaakaan, kun näkymät vaihtuivat. Olisiko tässä kuvassa kyse romanttisesta suuntauksesta hämyisine käytävineen ja lammikkoineen? En kysynyt enkä etsinyt tietoja.


Puutarha jatkuu kadun toisella puolen. On tarjolla muun muassa tuntureilla viihtyviä ja aroille levittäytyneitä kasveja. Muitakin erikoisuuksia havainnollisesti paikkaansa istutettuina löytyy.

 Henkilökuntaa näkyi paljon tosi toimissa kasveja hoitamassa, mutta nappasin kuvan toimistorakennuksesta, josta kaiketi puutarhaa hallinnoidaan.

Päivä oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, että kahvila oli avannut ovensa. En ollut ensimmäinen asiakas. Voin kuvitella ruuhkan, joka ajoittain yltynee melkoiseksi, kun kaupunkilaiset vaeltavat istutusten lomaan. Maanantaina, jolloin suuret kasvihuoneet ovat suljettuina museoiden tapaan, tilaa riitti ylen määrin yksin katkarapuleipäänsä nauttivalle.

Lounaan jälkeen palasin kadun yli sille puolen puutarhaa, jossa aluksi liikuskelin. Suuntasin kohti Uppsalan linnaa omalla mäellään.

 Yksi porteista on sijoitettu linnaan johtavien portaiden alkuun. Sinne asti päästyäni piti vielä ottaa kuva barokkipuutarhasta.

Mäellä kävijän ottaa vastaa jyhkeä Kustaa Vaasan patsas merkkinä siitä, että aikoinaan hän perusti linnoituksen valtakunnan suojaksi. Kalmarin unionin päätyttyä Tukholman verilöylyn seurauksiin alkoi Kustaa Vaasan johdolla hahmottua se Ruotsi, joka yhä on voimissaan. Areenasta kannattaa etsiä kaksiosainen, valaiseva dokumentti Tukholman verilöylystä.

Linnassa oli meneillään taidenäyttely. Vilkaisin sitä suuremmin innostumatta. 



Iltapäivä oli pitkällä, kun palasin hotelliin odottamaan tyttärentytärtä. Hän oli luvannut viedä minut päivälliselle hienoon paikkaan. Yllätys oli melkoinen, kun perillä hiukan autettuna älysin, että talohan näyttää aivan Alvar Aallon suunnittelemalta. Enkä erehtynyt. Aalto suunnitteli sen Västmanland-Dalarna-osakunnalle. Nykyisin talossa toimii italialainen Aaltos ravintola. Siellä nautittiin mitä hienoin ateria, joka kruunasi ainutlaatuisen Uppsalan-reissuni. Kiitos!

JK Lentoterminaalien remontit eivät houkuttele uusille lentomatkoille. Sekä Helsingissä että Arlandassa on meneillään paitsi isoja rakennustöitä Suomen päässä myös tiukkoja koronavirityksiä. Onneksi selvisin kotimaan pyydyksistä rokotustodistuksen avulla suuremmin jonottamatta. Turun-bussia sen sijaan piti hakemalla hakea toisin kuin ennen. 

Mielen pohjalla viipyilee lämmin tunne sukulaisten tapaamisesta. Heihin kuuluvat minunkin tajunnassani nykyisin sekä Sonjan appivanhemmat että Gustafin sisko. Oma lähipiirini tuntui suorastaan sopineen, että mummua kuskataan, jopa saatellaan, kuten Sonja lähtöaamuna. Yhdessä käveltiin lyhyt matka hotellista lentokenttäbussille. Sonja jopa osti minulle lipun ja jeesasi laukun autoon. Olen aivan otettu! Juhlailtana Sonjan isä, vävyni, ajoi minut kovassa sateessa hotelliin, vaikka taksillakin olisin päässyt. Että suurkiitos vielä kerran myös Heidille ja Minnalle, Sonjan siskoille, joiden kyydissä pääsin Vattholmaan, sieltä takaisin hotelliin ja tauon jälkeen uudestaan Vattholmaan juhlainfon mukaisesti.