Hitaasti alkoi kiinnittymiseni TV-sarjaan nimeltä Helsinki-syndrooma, vielä hitaammin pääsin jyvälle, mihin nimi viittaa. Mutta pääsinpä kuitenkin! Mieleen muistui myös Tukholma-syndrooma, josta puhuttiin ja kirjoitettiin melko kauan sitten. Siitäkin on tehty leffa tai TV-sarja.
Kun tajusin katsovani merkkiteosta, siirryin ahnehtimaan Areenasta osan toisensa jälkeen. Vasta koko sarjan ja etenkin sen kahdeksannen osan nähtyäni oli selvää, kuinka merkittävistä asioista sarjassa on ollut kyse ja kuinka yksikin ihminen voi kyetä organisoimaan vääryyksien korjaamisen vaikkakin laittomin keinoin. Viimeisessä osassa päähenkilön Elias Karon perhe näkee TV-uutisista, mitä mies on saanut aikaan. Yhtä lailla minä katsoin silmät ymmyrkäisinä tapahtumien viimeisiä käänteitä.
Jotta en tuhoaisi keneltäkään katsomiselämystä, paljastan juonesta vain Areenan tarjoamat tiedot:
"Etsimme totuuden, löydämme syylliset." Helsinki-syndrooma on Sorjosen tekijöiden uusi 8-osainen pohjoismainen jännitysdraama. Perheenisä ja yrittäjä Elias Karo (Peter Franzén) kaappaa neljä toimittajaa paljastaakseen, että pankinjohtaja ja oikeuslaitoksen tuomari veivät laittomasti 90-luvulla perheen ja suvun omaisuuden valtiovallan siunauksella ja aiheuttivat perhetragedian, joka on jatkunut tähän päivään asti. Päärooleissa: Peter Franzén, Oona Airola, Taneli Mäkelä, Tuulia Eloranta, Laura Malmivaara, Turkka Mastomäki, Eero Saarinen, Antti Luusuaniemi, Jakob Öhrman, Mari Rantasila. Pääkäsikirjoittaja: Miikko Oikkonen. Ohjaajat: Juuso Syrjä, Lenka Hellstedt, Marko Mäkilaakso. Tuotanto: Fisher King Oy.
Osuvimman arvostelun sarjasta löysin tästä Film-O-Holicin -jutusta.
Kiinnostaisi nähdä, kuinka mahdollisissa uusissa tuotantokausissa sähköalan yrittäjän Elias Karon ja muiden keskeisten henkilöiden käy ja mihin yhteiskunnallisiin kummallisuuksiin ne kytkeytyvät. Jatkoa lupaa se, että ensimmäinen kausi päättyy kohottavan avoimeen näkymään päähenkilön vaeltaessa metsässä. Auringon valo siivilöityy puiden lomitse. Toivoa on!
