Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumppa-ohjelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumppa-ohjelmat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 13. toukokuuta 2017

Tallenteet häipyvät

Äskettäin sähköpostiin tupsahti viesti, jossa Elisa Viihde ilmoitti yli kaden vuoden ikäisten tallenteiden poistamisesta kolmen kuukauden kuluttua. Olen toipumassa ällistyksestä. Nyt jo myönnän, että esimerkiksi suurin osa elokuvatallenteistani on sellaisia, joita tuskin enää katson uudestaan tai joita en ole lainkaan katsonut. Mutta, mutta: ehtiikö ja viitsiikö mökkiläinen kesällä kököttää kotona tuijottamassa isohkon telkkarin ruutua, jotta näkisi edes ne kaikkein parhaimmat ja poistumislistalle siirtyneet elokuvat?  Ylle kopioin näkymän tuoreista tallennuksista. Niiden kanssa ei mitään hätää, ne ehtii katsoa vaikkapa syksyn mittaan. Kesäisin ollaan mökillä ja tehdään  ulkohommia. Silloin en jaksa tuijottaa läppärin ruudulta kuin välttämättömimmät viestit. Telkkarikin on, muttei siitä pääse Elisa Viihteeseen.

Isoin pulma on aikoinaan kokoamani valikoima Jumppa-ohjelmista. TV-2 lähetti monta vuotta näitä Anne Soinin ja Katja Laaksosen (kumpikin Jyväskylästä valmistuneita liikunnan ammattilaisia) suunnittelemia ja toteuttamia puolituntisia. Ohjelmia näki sekä perjantaina iltapäivällä että sunnuntaina ennen puoltapäivää. Aviomiehen kuoltua olin vastikään muuttanut yksin Turkuun. Uuden elämän alkuun pääsyssä auttoi sekin, että totuin voimistelemaan Annen ja Katjan opastamina.

TVn lähetysaikojen orjuudesta vapautti tallentava digiboxi. Pian sekin korvautui Elisa Viihteen pilvellä ja kuvitelmalla, että tallenteet olisivat katsottavissa iät ja ajat. Tällainen rutinoitunut aamujumppaaja on nyt ihmeissään: voisinko saada omiin jemmoihini tärkeät jumppatallenteeni? Tutkin asiaa. Aikoinaan YLE myi Katjan ja Annen ohjelmista koottuja DVD-levyllisiä. Onnekseni ostin niitä kolme erilaista kokoelmaa. Niinpä minulla on kaikkaan ollut käytössäni kolmisenkymmentä erilaista ohjelmaa joko pilvivalikoimasta tai DVD-levyiltä. Maanantaiaamut alkavat joogalla. Pahaksi onneksi tämä kaikkein käytetyin puolituntinen on vaurioitunut loppuosasta, kun DVD-levy kerran lipsahti hyppysistä. Eikä vahinkoa pysty korjaamaan, sillä YLE ei enää myy Jumppa-tallenteita!

Palaan leffatallenteisiin. Eilen illalla tutkittiin silmä tarkkana listaa ja päädyttiin katsomaan syyskuussa 2011 tallennettu Taivaan sydän (Himlens hjärta 2008). Kummallinen nimi jäi arvoitukseksi. Löysin elokuvasta pari arvostelua. Niistä aukeaa tämä, mutta Hesarin juttuun olisin tarvinnut voimassa olevan lukuoikeuden.




Ohjaaja Simon Staho kuulemma tunnetaan tiivistunnelmaisista kamarinäytelmistä. Taivaan sydämessä kaksi avioparia ottaa kerran illanistujaisissa puheeksi uskottomuuden, mistä seuraa odottamattomia siirtymiä. Etsimättä mieleen muistui Ingmar Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, vaikkakin sitä niukempana versiona. Aivan kuten Bergmanin elokuvissa tässäkin katsoja saa nauttia huikean hyvistä näyttelijöistä. Pääosissa ovat Jakob Eklund, Lena Endre, Maria Lundqvist ja Mikael Persbrandt. Tilanteet tihentyvät, henkilöiden väliset suhteet kärjistyvät kameran tallentaessa tiivistyviä katseita, käsien sipaisuja. Vähäisin vittauksin tarjotaan avaimia tulkintoihin. Niinpä juttua piisasi melko lailla kelpo leffakokemuksen perään.

Tästä tallennuksesta minun on tunnustettava, etten sitä lainkaan muistanut. Lienee käynyt niin, että lehtipuffissa joku on kehunut elokuvan ja minä olen nielaissut syötin. Varsinaisen saaliin olen näköjään unohtanut saman tien, koska elokuva on jäänyt katsomatta. Nykyään varastot karttuvat karttumistaan yhä helpommin, koska aamuisin ensi töiksi hoidan tallennusvaraukset puhelimeni appsilla. Ei ihme, jos pilvitallennustila on ruvennut täyttymään tämmöisten ahnehtimisten seurauksena. Kenties Elisa Viihteellä ja muilla vastaavien palvelujen tarjoajilla on tavoitteena myös lisätä maksullisten elokuvien katselua.

Istun ja ihmettelen, mitä kaikkea muuta ehdin vielä kokea digiajan muutosten pyörteissä kieppuessani.