Muuttajan murheisiin kuuluu kirjoista luopuminen. Kuvassa vähäinen osa mukana kulkeneista opuksista, joille ei enää löydy hyllyjä uudesta kodista. Historiahyllystä lähti jo sarjat sekä maailmanhistoriaa että Suomen historiaa polttokelpoiseen jätteeseen. Onneksi eräs monilla käynneillä tutuksi tullut antikvariaatin pitäjä on luvannut ottaa vastaa kolmisen sataa kirjaani. Yritän valikoida banaanilaatikoihin mahdollisimman myyntikelpoisia ja viedä ne hänelle ennen varsinaista muuttoa.
Historiaopusten joukosta käsiini osui Svante Dahlströmin väitöstutkimus Åbo brand 1827. Se on 14. osa sarjassa Studier i Åbo stads byggnadshistoria intill 1843. (Åbo 1929 Åbo Tryckeri och tidnings aktiebolag.) Sain kirjan lahjaksi omana väitöspäivänäni 19.1.1991. Äskettäin edesmenneen ystäväni, hänen miehensä ja tyttärensä omistuskirjoitus vahvistaa asian. Kirjalla on siis paitsi historiallista myös henkilökohtaista merkitystä. Dahlström oli ensimmäinen, joka tutki tarkoin pian palon jälkeen istutun kämnerinoikeudenkäynnin pöytäkirjat kaikkine todistajanlausuntoineen ja korjasi sata vuotta velloneet huhut palon syttymisestä pötypuheiksi. Muun muassa tämä seikka selviää tuoreesta Hannu Salmen tutkimuksesta Tunteiden palo Turku liekeissä 1827 (Otava 2022). Kirjoitin siitä tämän blogijutun.
Missään nimessä en sysää Dahlströmin kirjaa poltettavaksi. Mutta voinko antaa sen antaa kelpo antikvariaatinpitäjälle edelleen kaupattavaksi? Kas siinä kysymys...
Kuvasta näkymättömissä alahyllyllä on kahdeksan osaa Suomen kirjallisuuden historiaa, Nykysuomen sanakirjan kuusi osaa, Perussanakirjan kolme osaa ja kaikkien kruununa kaksiosainen Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja nahkakansissa kultakirjaimin. Lisäksi löytyy paksuja englannin, ruotsin ja saksan sanakirjoja, suomen kielioppeja, nykysuomen lauseoppia sekä Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys, oikea kauhu tenttikirjaksi.
Alakerran emännän, opiskelukaverini ja kollegani, olen kutsunut valikoimaan kirjoistani parhaat herkut täyttämään hänen omia hyllyjään. Ne pysyvät Liedossa. Albert Camus'n Ruttoa hän jo kyseli. Ilokseni se löytyy annettavaksi, kuten myös runsaasti muita kaunokirjallisia opuksia, proosaa ja runoutta, sekä kovissa että pehmeissä kansissa.
Häijyltä tuntuu syytää kirjoja rovioon, vaikka palamista ei itse näe. Mutta minkäs teet, kun kirjoilla ei enää ole entisenlaista arvoa eikä niille pysty tarjomaan Jörn Donnerin lailla perintökotia seinät täyttävine kirjahyllyineen.
