Joulu lähestyy, ja sen myötä vuodenvaihteen tervehdyksiä satelee Japanista asti. Tuore kortti palauttaa mieleen kymmenen vuoden takaisen lauantain Kiotossa, kun minulle järjestyi mahdollisuus vierailla kolmessa eri temppelissä ja niiden
puutarhoissa.
Päivä oli lokakuun 25. Silloin ei kortin lailla näkynyt minkään kokoisia tonttuja Bambutemppelissä, jonne kiotolaispariskunta, herra ja rouva W., ensimmäiseksi vei minut. Alkajaisiksi nautittiin hieman vihreää teetä. Sitten keskityttiin mietiskelyyn zenbuddhalaisittain. Tunnin verran istuimme vaiti katsellen edessä aukeavaa puutarhaa. Muistan, kuinka näkymä rupesi elämään. Taisin jopa nähdä kissan hiipimässä kasvien lomassa. Vaikka jalat väsyivät, maisema ja mielen liikahdukset ovat se, jota yhä muistelen vahvana kokemuksena.
Matkalla Japaniin toivoin erityisesti näkeväni Kioton kuuluisan
Sammalpuutarhan. Aulis isäntäni, herra W.,
oli varannut meille vierailun kaikkine oheistoimintoineen. Niistä minulla ei ole tallessa omia tai isännän ottamia kuvia, koska temppelissä ei otettu kameraa esille. Siellä keskityttiin kopioimaan buddhalaisia kirjoituksia tussilla kuultopaperille, joka lopuksi laskettiin alttarille. Vasta sitten olimme kelvolliset kulkemaan iki-ihanassa puutarhassa.
Kolmannesta puutarhasta en enää löydä jälkiä omista arkistoistani. Sen muistan, että korkealla vuoren rinteellä sijaitsevan temppelin ympäristössä ja sisälläkin näkyi paljon nuoria pariskuntia. Moni kirjoitti toivomuksia valkoisille paperiliuskoille ja sitaisi niitä puun oksille. Niin teki myös rouva W. toivottaakseen onnea silloin häihinsä valmistautuneelle tyttärelle. Oli hauska seurata tapahtumia temppelissä, kun mitä ilmeisimmin munkki opasti nuoria ihmisiä avioliittoasioissa. Kaikki olivat kovin iloisia, minäkin, vaikken ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä puhuttiin. Yhtä vähän ymmärrän
Takenotera Jizoin
-temppelissä kuvatusta videosta, johon sain linkin vastikään sähköpostitse Japanista. Siitä kuvia
katsellessa muistuivat mieleen hyönteiset, joita sopi tarkkailla
terraarioissa.
Etsin kuvia kyseisestä temppelistä puutarhoineen
kirjasta, jonka herra W. oli äskettäin käärinyt postipakettiin ihan minua varten. Toinenkin lahja paketista löytyi kuten muinakin vuodenvaihteen aikoina. Ainoastaan kortti oli taas yhteinen kaverini kanssa.
Sekä Tokiosta, Kiotosta että jossain määrin muualtakin Japanista John Lander tarjoaa silmäniloa ja perustietoa paremminkin turistireittien ulkopuolelle jäävistä, osin hankalakulkuisista paikoista. Lisäaineistoa löytyy netistä hakemalla.
Koska kirjan aukeamia on turhan työläs kuvata, valitsin muutamista kohteista kauniita nettiin ladattuja otoksia. Kunpa en samalla polkisi kenenkään tekijänoikeuksia! Erityisesti minua kiehtovat ruskan värittämät kuvat, sillä näin omin silmin japanilaisten puiden syysloiston Honshūn saarella.
Rakennukset sijoittuvat ympäristöönsä tasapainoisesti. Kaikkialla, missä tilaa riittää, on nähty vaivaa esteettisten arvojen korostamiseen. Varmasti mukana on paljon myös symboliikkaa, vaikkei ulkopuolinen hevin osaa lukea merkkejä.
Tietyt aukot luovat mahdollisuuden vuodenaikojen vaihtelun havainnoimiseen kuin kehystettynä.
Yhtään
kuivaa puutarhaa en ole nähnyt muualla kuin kuvissa. Oudolta tuntuu, että mietiskellessä istutaankin kasvot seinään päin eikä taiten haravoitua hiekkanäkymää ja sen kivimuodostelmia kohti. Pitäisi perehtyä zeniläiseen filosofiaan, jotta ymmärtäisi, mistä on kysymys.
Minulle riittää kaunista katsottavaa saamassani lahjakirjassa, vaikken tajuaisikaan, mistä muusta kuin kauneudesta näkymät puhuvat. Arigatō!
Televisiosta olen katsonut, totta kai, kun Joanna Lumley paraikaa reissailee Japanissa. Ohjelma kuuluu sarjaan
Kiehtova maailma. Sen kakkososassa ollaan Tokiossa ja Kiotossa. Kerrassaan antoisaa.
Lisäyksenä vielä herra W:n lähettämä linkki
Moss Garden
