Kotona taas

Vaikka blogitekstejä ei ole näkynyt yli viikkoon, jo sunnuntaiehtoona (8.8.) avasin kotioven pitkän päivän reissaamisen jälkeen. Aikaa vierähti tunteja kellon ympäri, ennen kuin Saarenmaan eteläisimmältä niemeltä ennätti Lietoon. Itämeri-näkymät jäivät avarina mieleen, samoin lämpö ja alueen tyhjyys. Niistä lisää tuonnempana. Marjastamisen alkuunkin pääsin, kun aivan majapaikan tuntumasta kuvan rannalta löytyi villin runsas kasvusto karhunvatukoita. Homma on jatkunut ja jatkuu kiivaana vielä koko tämän viikon, jotta talven varalle pakastimeen karttuisi vatukoiden lisäksi satsit viinimarjoja, karviaisia, mustikoita, punaisia vadelmia ja syksymmällä puolukoita, karpaloita, ehkä myös lakkoja. Tiedä sitten mihin omenasoseen tunkee, kun sitä meikäläinen on kaivannut jo toukokuusta asti. Silloin nääs loppui viimesyksyinen anti. Tiedoksi vaan, että siirryn tästä takaisin marjahommiin ja palaan jutuntekoon, kunhan kerkiän.

Päivän souvit

Heti aamusta painelin autolla Hämeentien yli pikku torille, jossa myydään mansikoita. Ei siis tarvitse mennä Turkuun asti tämmöisen asian takia. Taisin olla ensimmäinen asiakas, ainakin sillä erää, kun kaksi myyjää ehti hyöriä ostosteni äärellä. Perunat kulkivat kassissani, kun toinen myyjistä ihan pyytämättä kantoi viiden kilon laatikot avoimena odottaneeseen auton perään. Saman tien kotona aloitin perkaussouvin mukavasti parvekkeella. Ei hassumpaa puuhaa! Pakastimeen asti päätyi 20 puolen litran rasiaa valmista, hiukan sokeroitua tuoresosetta. Satunnaisille ja vakituisille kävijöille löytyy muhkeita marjoja jääkaapista vielä pari kolme päivää...

Iltapäivälle osui oman souvinsa, kun piti varustautua huomiseen synttäriretkeen. Kaukaa viisas muinainen koulukaveri, nyt päivää vaille 70, tuli esittäneeksi selvät pasmat juhlaan kutsutuille: TUOKAA KLAPEJA. Niitähän myyvät sekä huoltoasemat että rautakaupat. Mutta minäpä sain jo aikaa sitten oivan vinkin, jonka avulla löysin vallan mainion klapimaakarin kotikunnasta. Yli talven kuivuneita koivuklapeja kelpasi varovasti asetella kolmeen jätesäkkiin, joten meillä kaikilla kolmella autossani Naantaliin huristavilla on kullakin oma säkkinsä onnitellen annettavaksi eikä pelkkä tyhjä käsi. Loistodiili, sanoisin. Päälliskaupaksi klapimaakari tarjoili kierroksen kukkivassa puutarhassaan. Aika monia kasveja tunnistin, kaikkia ihailin ja kiittelin. Klapeista sentään myös maksoin passelin hinnan.