Kaatojakin tuli

 Talven jumppasessioiden päätteeksi porukka testasi tänään monille ennen kokematonta lajia, keilailua. Opastusta saatiin, peukkuja kokeiltiin palloihin, niiden painoja ja peukalonreikiä vertailtiin, kunnes löytyi kullekin sopiva pallo ja päästiin tositoimiin. Siinä kolmen naisen porukassa, jossa minä olin mukana, vain yksi yllätti itsensä saamalla jopa monta kaatoa. Pistetili  karttui muhkeaksi. Keilailusta voi tulla harrastus tälle mestarin taipumuksia osoittaneelle.

Ihan nollille emme me muutakaan jääneet, vaikka monta kertaa pallo kolisteli ränniä pitkin edes hipaisematta keiloja. Tunnin puuhastelu ajoittain hiukan kierossa asennossa herätti vanhan polvikipuni, niin etten tosiaan heti unohda uutta lajikokemusta. Jääköön ainoaksi, sanoo polveni...

Kupittaan puistossa porukka nautti kävelystä ja kevätnäkymistä. Lopuksi vielä rentouduttiin venytellen niin kuin aina. Mukaan liittyi jokunen satunnainen kulkija, muttei sentään se pyöräilijä, jolta tukimme tien. Naureskellen hän kurvasi ohi nurmikkoa pitkin. Liikunnallinen päivä huipentui lounastarjoiluun Kupittaan paviljongissa. Hoh-hoijaa, kuinka hiljaiseksi iso joukko muutuikaan, kun päästiin maittavan aterian ääreen! Että tämmöinen kevättempaus lietolaisilla tänään Turussa.