Mökkipiha yllätti, kun jokunen päivä sitten paikalle tulin. Muissa asioissa ulkona liikuskellessani äkkäsin aivan kuistin tuntumassa muhkeaa kasvustoa: kuusen herkkutattejahan siellä! Niitä löytyi yhä lisää, kun vähän tutkailin ympäristöä. Ja kaikki priimakunnossa. Siispä tein tattimuhennosta illan vierasvaraksi.
Tontilta löytyy myös voitatteja, kiitos ylettömien sateiden.
Melkoisen sadon perään uusia tattipossuja putkahtelee taas. Kerään ne, pyörittelen pannulla ja panen talteen loppuviikkoa varten. Tuoretta herkkumuhennosta tarjoilen, kun pöytää istahtaa muutama muu itseni lisäksi. Entiset syön loppuun tänään.
Kurpitsankasvatuskaan ei mennyt ihan pieleen, vaikka kesäkuun kylmät hyydyttivät kasvua. Se kesäkurpitsan taimi, joka varjeltui paleltumiselta, yllätti pötkäyttämällä yhden jättikokoisen näytteen. Muut alut lymyilevät kutistuneina lehtien alla. Ei niistä enää ehdi tulla syötävää.
Perin kehnosti edistyy hedelmän turvottaminen jättikurpitsalta. Tokkopa ehtii yksikään pallukoista kasvaa mainittaviin mittioihin näillä säillä, kun öisin on lämpöä nippa nappa viisi astetta, päivällä sentään melkein 18.
Liian myöhään kurpitsa pääsi alkuun, sillä ensimmäinen taimi paleltui. Uuden, taimitarhasta eurolla ostetun jämän, istutin ilmojen lämmittyä. Silloin elettiin jo lähes heinäkuuta.
Ensi vuoden viljelyssuunnitelmiin kuuluu ilman muuta erinäisiä suojaviristyksiä kasvien varjelemiseksi kylmältä. Tomaattejakin olisi tullut runsaasti, jos niille olisi ollut tarjota takkia ylle yökylmiä ja ylettömiä sateita vastaan.
