Suorastaan herätyksen sain hylätyistä koirista kertovasta ohjelmasta. Toimittaja kulkee koiria pelastavien naisten matkassa Romaniaan asti. Sieltä on saatu tuoduksi Suomeen koiria ihmisille kuin adoptiolapsia ikään. Vastaanottaja tiedetään ennalta, valitut koirat ovat eläinlääkärin tarkasti hoitamia. Suuri suru jää mieleen siitä, että vain muutama pelastuu varmalta kuolemalta. Voi niitä totisia koirien katseita! Ehkäpä tulen tukeneeksi jollakin tavoin koirien pelastajia heidän Kulkurit-yhdistyksensä kautta. Mitä mahtanee tehdä nuorin tyttärentytär, koirien tosi ystävä?
Toisen sävähdyttävän näköalan tarjosi ohjelma Nanson vaivalloisesta taipaleesta jatkaa toimintaansa Nokialla. Katsoja pääsee Tastulan mukana pitkän työuran Nansossa tehneiden kotiinkin. YT-neuvotteluja on käyty, odotetaan irtisanomisia. Hiki nousee otsalle myös kotisohvalla, kun lähestyvät sellaiset askelet, jotka tietävät töiden loppumista. Helpottaa, kun asekelet loittonevat ohi odottajan. Myös tehtaan omistaja saa painavan puheenvuoron. Tilanne on vaikea, kun myynti ei ala vetää. Helpotusta haetaan toimintojen siirtämisestä Viroon. Kaiken kaikkiaan katsoja pääsi jyvälle suomalaisen tekstiiliteollisuuden pitkään jatkuneesta ahdingosta, jota me kuluttajat olemme valinnoillamme syventäneet. Itseäni hiukan helpotti se, että päivällä piipahdin Nanson Turun-myymälässä ja ostin sieltä muutamia aletuotteita. Syksyllä jo löysin kauniin, laadukkaan puseron samasta puodista. Näillä eläkeläisen ostoksilla tuskin helpotetaan kokonaista vaikeuksissa olevaa teollisuudenalaa. Mutta jospa Tastulan ohjelma herättelisi ihmisiä muuttamaan ostotottumuksiaan. Tiedä sitten, kuinka halpistuotteita puurtavien käy Kaakkois-Aasian maissa, jos me täällä Pohjolassa alamme taas suosia omaa tuotantoa vaikkapa yhteistyössä virolaisten lanssa.
Hienoa kumminkin, että isoja asioita tuodaan katsojan pohdittavaksi tavalla, joka ei tosiaan jätä kylmäksi. Kiitokset toimittajalle!
