Suorastaan herätyksen sain hylätyistä koirista kertovasta ohjelmasta. Toimittaja kulkee koiria pelastavien naisten matkassa Romaniaan asti. Sieltä on saatu tuoduksi Suomeen koiria ihmisille kuin adoptiolapsia ikään. Vastaanottaja tiedetään ennalta, valitut koirat ovat eläinlääkärin tarkasti hoitamia. Suuri suru jää mieleen siitä, että vain muutama pelastuu varmalta kuolemalta. Voi niitä totisia koirien katseita! Ehkäpä tulen tukeneeksi jollakin tavoin koirien pelastajia heidän Kulkurit-yhdistyksensä kautta. Mitä mahtanee tehdä nuorin tyttärentytär, koirien tosi ystävä?
Toisen sävähdyttävän näköalan tarjosi ohjelma Nanson vaivalloisesta taipaleesta jatkaa toimintaansa Nokialla. Katsoja pääsee Tastulan mukana pitkän työuran Nansossa tehneiden kotiinkin. YT-neuvotteluja on käyty, odotetaan irtisanomisia. Hiki nousee otsalle myös kotisohvalla, kun lähestyvät sellaiset askelet, jotka tietävät töiden loppumista. Helpottaa, kun asekelet loittonevat ohi odottajan. Myös tehtaan omistaja saa painavan puheenvuoron. Tilanne on vaikea, kun myynti ei ala vetää. Helpotusta haetaan toimintojen siirtämisestä Viroon. Kaiken kaikkiaan katsoja pääsi jyvälle suomalaisen tekstiiliteollisuuden pitkään jatkuneesta ahdingosta, jota me kuluttajat olemme valinnoillamme syventäneet. Itseäni hiukan helpotti se, että päivällä piipahdin Nanson Turun-myymälässä ja ostin sieltä muutamia aletuotteita. Syksyllä jo löysin kauniin, laadukkaan puseron samasta puodista. Näillä eläkeläisen ostoksilla tuskin helpotetaan kokonaista vaikeuksissa olevaa teollisuudenalaa. Mutta jospa Tastulan ohjelma herättelisi ihmisiä muuttamaan ostotottumuksiaan. Tiedä sitten, kuinka halpistuotteita puurtavien käy Kaakkois-Aasian maissa, jos me täällä Pohjolassa alamme taas suosia omaa tuotantoa vaikkapa yhteistyössä virolaisten lanssa.
Hienoa kumminkin, että isoja asioita tuodaan katsojan pohdittavaksi tavalla, joka ei tosiaan jätä kylmäksi. Kiitokset toimittajalle!
9 kommenttia:
Minäkin katselin sattumalta sitä kulkukoiradokumenttia, vaikka en ole jaksanut enää niitä Tastulan ohjelmia vähään aikaan. Olin kuullut aikaisemmin, että Romaniassa on isot määrät kulkukoiria ja onhan se hienoa, että joku edes yrittää tehdä asialle jotain.
Minun mielestäni Nanson, kuten muunkin suomalaisen tekstiiliteollisuuden ongelma on huonot tuotteet. Laatu on varmaan parempaa kuin halpismaissa, mutta leikkaukset ja kuosit on tylsiä, huonoja. Nansollakin vielä kuin 70-luvun margariinipaketti olisi mallina. Marimekolla aina jättikokoisia halaattityyppisiä telttoja etc. Tanskalaiset tai ruotsalaiset on kaukana edellä.
Jospa suomalaiset sinnittelisivät hädässään juuttien ja ruotsalaisten jäljissä. Vai löytyisikö uusi kuosiviisaus Virosta?
Itselleni kummminkin löysin päälle pantavaa nyky-Nansosta.
Kulkukoirista moni tuuminee, että mitäpä niistä, kun on niin paljon kärsiviä ihmisiäkin. Herätykseltä ohjelma kuitenkin tuntui.
Samaa mieltä Nanson malleista. Tylsiä ja löysiä, kuviot rumia.
Pelastin kerran Espanjassa vastaavanlaiselta pellolta kuin ohjelmassa pariviikkoisen ihan pennun . Ystävä kuuluu "Pelastakaa Espanjan koirat "-yhdistykseen ja niitä tuodaan tänne aikalailla . Pentu oli ihana ja jos rokotukset olisivat olleet kunnossa , sen olisin tänne tuonut ! Onneksi ei ollut , pennusta tuli supersuuri -kokoa tanskan dogi - ja se päätyi hyvään kotiin Espanjan vuorille .Mutta - ehdottomasti -nähtyäni hylätyt, välinpitämättömyyden ja tehtailun , olen sitä mieltä , että armeliainta on lopettaa löydetyt isot ja pienet .Turistit jne vain lisäävät kurjia oloja pitämällä koirat -ja kissat -häkeissä odottamassa , jos EDES JOKU joskus ottaisi kotiinsa .Tyttärelläkin on löytökoira , joka on upea rottis ,siitä huolimatta niitä on ihan liikaa .Armoa heille .
Iso pulma kärsivien koirien kohdalla kuuluu olevan ihmisten katolinen usko. Ei passaa lopettaa elämää, koska se on Jumalan huomassa. Olen ymmälläni. Missä tolkku?
Kulkukoirien ja -kissojen ongelmat lienevät niin isoja, etteivät nämä pelastusoperaatiot (yksi ystäväni pelastaa koiria Espanjasta) ulkomaille ole kuin pisara meressä. Taidan olla Vanskin kanssa samalla linjalla.
Suomalaista työtä olisi tietysti periaatteessa aina hyvä kannattaa - mutta mutta, hinnoittelemmeko itsemme ulos? Ja jos vielä mallitkaan eivät aina miellytä (tai työn laatu?).
Tastulan ohjelmat tuovat ajankohtaisia puhuttavia asioita esiin, vaan en ihan syttynyt hänen tavalleen käsitellä Nanson ongelmia - ehkäpä toimittajan oli vaikea samastua todelliseen uhkaan tai ohjaaja oli vaatinut teennäistäkin kuvausta ja kuvauskulmaa.
Koirapulma lienee jokseenkin mahdoton, jos ja kun kokonaiset kulttuurit yksittäisistä ihmisistä puhumattakaan ovat sokeita eläinten kärsimyksille. Huimalta tuntuu, että jotkut silti yrittävät edes rippusen tuoda helpotusta muutamille eläimille. Herätystä ilman muuta, jos esimerkin vaikutus laajenee.
Nansoa tutkaillessaan Tastula kummasti toisti, ovatko firmaan sitoutuneet palkolliset tosi vanhanaikaisia. En ole paneutunut asian pohtimiseen, mutta korviin juuttui tuo repliikki. Itse tuotteista tiedän vain muutaman ostoksen verran. Niissä ei ole mitään valittamista.
Espnajassa tuskin uskonta sanelee koirille yhtään mitään , ne kuulemma luokitellaan ESINEIKSI !!
Lähetä kommentti