Kun lähikirjaston hyllystä puuttui Duinon elegiat -nide, otin sen, mikä Rainer Maria Rilkeltä löytyi: Hetkien kirja Runoja vuosilta 1899 - 1908. Toimittanut ja saksan kielestä suomentanut Anna-Maija Raittila 1992.
Kauan kirja lepäili milloin milläkin pöydällä, kunnes viimein luin sen sata sivua. Tulipa samalla kerratuksi runsailta englanninkielisiltä nettisivuilta Rilken elämänvaiheita. Niitä löytyi, samoin niukasti koostettuja suomenkielisiä.
Rakastan pimentoja sisälläni,
hetkiä, joina aistin syvemmin;
kuin kellastuneet kirjeet löytäisin
ja niistä nykyhetken, elämäni
kuin legendan, jo taakse jättämäni.
Saan tiedon, että tila valmistuu
jo toiseen elämääni, ajattoman laveaan.
Ja usein tunnen olevani puu,
kohoan oman latvukseni kohinaan
eräällä haudalla ja täytyn unelmasta,
jonka se poika, jota juurillani lämmitän,
kadotti lauluihin ja huoliin elämän.
Ich liebe meines Wesens Dunkelstunden (20)
