Perjantain tavaroiden kärräys vaihtui eilisiin tekstiiliviritelmiin uudessa kodissa Saga Kaskenniityssä. Ottomaanin Senja huolehti yhdessä luotto-ompelijansa kanssa verhot ja muunnellun sängynpeiton tykötarpeineen käyttökuntoisina perille miltei liiankin nopsasti.
Hädin tuskin ehdin purkaa laatikot ja kapsäkit, kun Senja jo ilmestyi virittelemään oman työnsä tuloksia. Niissä riitti äheltämistä, sillä talon tarjoama tanko renkaineen ei ollut helppo vastus. Niitä puuttui, osa oli viallisia, joten tarvitaan huoltomiehen apua. Mikä lienee samanlaisten renkaiden saatavuus?
Onneksi verhot voitiin ripustaa. Oli iso helpotus havaita mittojen pitävän kutinsa. Urakka jatkuu, kunhan lisärenkaita saadaan.
Kuvasta näkee, kuinka kauniit kankaat valittiin olohuoneeseen Senjan näytteistä. Makuuhuoneeseen ei tarvittu uusia verhoja, sillä Liedon kotiin hommasin jokunen vuosi sitten kaksinkertaiset pimennysverhot Senjan kautta. Vain lyhentämistä tarvittiin. Toinen on jo paikoillaan. Parasta ripustamisessa oli pitkän miehen apu. Tunnisti toimittavansa tikkaiden virkaa!
Verhopulmat eivät estäneet meitä järjestelemästä mööpeleitä lähes ennalta mietityille sijoilleen. Hyvältä näyttää, kunhan vielä muutama repsottava kohta kunnostetaan. Huoltomiehen lisäksi yritän saada paikalle tietyn puusepän, koska piuhoja varten on tehtävä reikiä kaapistoon, jonka uumeniin piilotetaan reititin, modeemi ja DVD-soitin. Samalla reissulla puuseppä on luvannut kiinnittää koukut tauluille, joiden paikat katsottiin Senjan kanssa.
Pitkä mies, kukapa muu, huolehti myös kaikki laitteet toimintakuntoon. Melkoinen urakka sekin. Hyvillä mielin tarjosin kummallekin osaavalle ihmiselle urakan kruunuksi autokyydin kotiinsa.
Että tällaista työn juhlaa vietti kolme eläkeläistä eilen!
