Ne tekevät, jotka osaavat

 Perjantain tavaroiden kärräys vaihtui eilisiin tekstiiliviritelmiin uudessa kodissa Saga Kaskenniityssä. Ottomaanin Senja huolehti yhdessä luotto-ompelijansa kanssa verhot ja muunnellun sängynpeiton tykötarpeineen käyttökuntoisina perille miltei liiankin nopsasti. 

Hädin tuskin ehdin purkaa laatikot ja kapsäkit, kun Senja jo ilmestyi virittelemään oman työnsä tuloksia. Niissä riitti äheltämistä, sillä talon tarjoama tanko renkaineen ei ollut helppo vastus. Niitä puuttui, osa oli viallisia, joten tarvitaan huoltomiehen apua. Mikä lienee samanlaisten renkaiden saatavuus?

 

Onneksi verhot voitiin ripustaa. Oli iso helpotus havaita mittojen pitävän kutinsa. Urakka jatkuu, kunhan lisärenkaita saadaan.

 Kuvasta näkee, kuinka kauniit kankaat valittiin olohuoneeseen Senjan näytteistä. Makuuhuoneeseen ei tarvittu uusia verhoja, sillä Liedon kotiin hommasin jokunen vuosi sitten kaksinkertaiset pimennysverhot Senjan kautta. Vain lyhentämistä tarvittiin. Toinen on jo paikoillaan. Parasta ripustamisessa oli pitkän miehen apu. Tunnisti toimittavansa tikkaiden virkaa!

Verhopulmat eivät estäneet meitä järjestelemästä mööpeleitä lähes ennalta mietityille sijoilleen. Hyvältä näyttää, kunhan vielä muutama repsottava kohta kunnostetaan. Huoltomiehen lisäksi yritän saada paikalle tietyn puusepän, koska piuhoja varten on tehtävä reikiä kaapistoon, jonka uumeniin piilotetaan reititin, modeemi ja DVD-soitin. Samalla reissulla puuseppä on luvannut kiinnittää koukut tauluille, joiden paikat katsottiin Senjan kanssa.

Pitkä mies, kukapa muu, huolehti myös kaikki laitteet toimintakuntoon. Melkoinen urakka sekin. Hyvillä mielin tarjosin kummallekin osaavalle ihmiselle urakan kruunuksi autokyydin kotiinsa.

 Että tällaista työn juhlaa vietti kolme eläkeläistä eilen!

 

HOKL hautaan

Tämä päivä jää historiaan. Luokanopettajakoulutus päättyy Hämeenlinnassa, filiaalin aika on lopussa. Tampereen yliopiston opettajankoulutus keskittyy emoyliopistoon. Sinne siirtyy myös legendaarisen seminaarin oma museo. Semppuna tunnettu talo muuntuu isoksi Seminaarin alakouluksi Hämeenlinnan lapsille. Jo toukokuun alussa remonttimiehet valtaavat pohjakerroksen, vaikka opiskelijoiden kevätlukukausi jatkuu vielä kolmisen viikkoa. Ilman oman kuppilan ruokaa ja muuta syötävää! Kolkko kohtelu johti siihen, että opiskelijat valmistelivat päättäjäisjuhlaa hautajaisina ja toivoivat kutsuvierailtakin suruasua. Katsopa myös Voi pojat -video.

Talon oma soitonopettaja Liisa Herkkola tuuditteli opinahjon lepoon Armas Järnefeltin Kehtolaululla. Toki muutakin musiikkia kuultiin. Muistona seminaarin rajantakaisista ajoista Liisa tarjoili yhden kappaleen vihosta, joka on peräisin Sortavalan kuulusta seminaarista. Suuri muutos koettiin myös silloin, kun Sortavalan seminaariväki pakkotilanteessa joutui siirtymään Hämeenlinnaan. Seuraava iso myllerrys tapahtui 1970-luvulla, jolloin kansakoulunopettajien koulutus muuttui ylemmän korkeakoulututkinnon luokanopettajakoulutukseksi ja siirtyi yliopistoon. Silloin Hämeenlinnan seminaarista tuli osa Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaa. Toiminta on kuitenkin jatkunut seminaarikiinteistössä ja saman pihapiirin normaalikoulussa näihin päiviin. Nyt pakkomuutto Tampereelle on viimeistelyvaiheessa.

Kun illalla aulajutusteluista vihdoin siirryttiin juhlasaliin, paikalla oli väkeä jo satamäärin. Moni kauan sitten Hämeenlinnasta valmistunut oli kuullut kutsun ja tullut tutkailemaan tuttuja. Yksi kaikkien tuntema ilmestyi heti alkajaisiksi lavalle: Arja Koriseva, Hämeenlinnasta 23 vuotta sitten kasvatustieteen maisterin papereilla maailmalle lähtenyt. Esiintyi muuten samassa puvussa kuin silloin kauan sitten valmistujaisissaan. Eikä muuten ole ainoa Hämeenlinnassa luokanopettajaksi opiskellut tangokuningatar. Myös ainakin Saija Varjus ja Taina Kokkonen kuuluvat tähän mainioon joukkoon. Tainaan tutustuin jo soveltuvuuskokeissa haastattelijana sekä sittemmin monilla äidinkielen kursseillani. Tuttuja minulle ovat myös Kangasalan kotoisat kummelit Timo Kahilainen ja Heikki Hela. Myöhempien aikojen Idols-kuuluisuuksia on Ilkka Jääskeläinen, kaikki mainitut ovat tietääkseni hoitaneet myös opiskelunsa Hämeenlinnassa kunniakkaasti loppuun.

Siinä vaiheessa, kun juhlaväki siirtyi nauttimaan cocktail-henkistä ja -vahvisteista ateriaa, minä puikahdin ovesta ulos. Huristelin kotiin leppeässä kevätillassa pää täynnä muistoja Hämeenlinnan työvuosilta. Nuoriso taatusti hurvitteli aterian vahvistamana puoliin öihin, kuten kutsussakin luvattiin. Ja musiikkitaitureita riitti takaamaan mojovat musat tanssilattialla pyörähteleville.