Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viljely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viljely. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Viljelijän viritykset

Loppukeväästä puutarhakäynnillä nappasin matkaani lupaavan tomaattiviritelmän. Sen kanssa on häärätty läpi kylmän kesäkuun, jolloin koko hoito tuotiin yöksi sisälle. Jos mökiltä oltiin poissa parikin päivää, piti järjestää vesihuolto. Viimeisin ja tähän mennessä paras viritys häämöttää kasvuston seasta. Sininen vesipullo menetti pohjansa, sai korkkiinsa reiän ja pääsi ylösalaisin tomaattipehkoon vettä täynnä. Ensin vettä lorotti liikaa, mutta rautalangasta löytyi passeli säätö liian isoon reikään.
Nyt vesi riittää jopa kolmeksi vuorokaudeksi. Ja kiitokset punottavat päivä päivältä yhä runsaampina ja makoisina.








 Pian koittaa se aika, jolloin runsasta satoa kerätään myös pensasmustikoista. Alkukesästä pörriäiset hääräsivät kuin urakalla viidessä puskassa niin, että suurkiitos menköön noille ahertajille. Ilman pölyttäjiä ei olisi, mitä kerätä. Tänä vuonna puput jäävät osingoitta, kun kasvusto sai suojakseen semmoisen verkon, johon onneksi yksikään lintu tai muu otus ei ole tarttunut.


Kaverit ovat jo vuosia ylistäneet laatikkoviljelyä. Vihdoin minäkin hyppäsin kyytiin, kun sain hommatuksi lavakauluksia suoraan valmistajalta 8,5 euron kappalehintaan. Purjoa voisi jo napsia ruokiin, samoin ilmasipulin varsia. Maa-artisokkaa kaivetaan syksymmällä, kun perunatkin nostetaan. Takalaatikossa näet kasvaa ehtaa Rosamundaa. Yksi naatti vedettiin jo ylös tarkistusmielessä. Mukuloita oli paljon, muutama ihan syötävän kokoinen. Osa artisokkasadosta jääköön talveksi multaan. Onpa sitten keväällä jotain, mitä kaivaa syötäväksi.

Rapun pielessä isohko betonipalju palvelee yrttien kasvualustana, keskellä myös yksi paprika. Jännä nähdä, ehtiikö se tuottaa kunnolla satoa. Enimmäkseen se yhä kukkii, mutta kun tarkkaan katsoo, näkyy lehtien seassa jokunen vihreä paprikan tapainen.

Toisessa purkissa lykkää lehteä hyvänä soppamausteena tunnettu liperi eli lipstikka. Eipähän pääse leviämään valtoimenaan, niin kuin maassa tekisi.

Melkoinen ihme on, jos näillä hellesäillä paikkaansa istutettu, lahjaksi saatu ranskalainen rakuuna sopeutuu tarjottuihin oloihin. Samat sanat passaavat vieressä virkistymistä yrittävään kurkumaan. Vettä toki on tarjolla harva se ilta.
Toistaiseksi kaikki on hyvin myös terassin toisella laidalla, jonne sijoitin komean iisopin samaisesta isosta lahjasatsista. Kolmannella, lammen puoleisella syrjällä puskee kasvua marjasinikuusamien trio, ostamalla hankittu. Ne voivat varttua puolitoista metriksi, mutteivät sentään nelimetriksi niin kuin purppuraheisiangervot, jotka samasta paikasta häädettiin toisaalle.

Sinimarjakuusama tarjosi jo maistiaiset. Pari pikkuista nappasin aamulla suuhuni. Eivät paljoa mustikasta poikkea nämä mainiot juolukan malliset ja kokoiset siniset marjat.


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sateet tulivat

 Lammessa lumpeet kukkivat jo ennen jussia tietämättä mitään kuivuudesta. Maankamaralla kasvit saivat vasta tänään vettä semmoisena suihkuna, ettei ihan heti jano yllätä. Mutta minut sadesää yllätti, sillä entisin asetuksin puhelimen kamera tarjoili kummia kuvia sateessa. Useimmissa vihreä ryöpsähtää silmille. Vain tämä yksi alle kopsittu kelpaa joten kuten, vaikka hivenen epätarkkana. Kuvasta näkee, kuinka lupiinit ovat levinneet naapurin alueelta muuallekin. En niitä suosi, mutten myöskään hävitä järin innokkaasti. Näyttävät kestävän hyvin yökylmiä toisin kuin pensaspavut, kurpitsa, avomaankurkku ja toinen kahdesta kesäkurpitsasta. Näinä hytisyttävän kylminä päivinä ja etenkin öinä olen oppinut, että viljelijän on varjeltava kasvinsa. Niinpä ensi vuodeksi on ruvettava kehittelemään katerakenteita, kun uskoisin intoa piisaavan uusiin viljely-yrityksiin. Nyt jo tiedän, missä osassa tonttia hallanvaara on tosi uhka ja mihin siis välttämättä tarvitaan kasveille suojaa.