Äskeinen pitkähkö sähkökatkos keskiyön molemmin puolin viritti miettimään, kuinka haavoittuvia olemmekaan: jopa talot ovat kuin koneita, jotka tarvitsevat sähköä käydäkseen. Hurinat loppuivat, valot kaikkosivat, mutta paniikki ei sentään iskenyt. Yöllä haahuilin ihmettelemässä taivaan vaaleanpunaista kajoa. Hanget hohtivat kuutamossa, pihalla erottui varjoja. Ei ollut pimeää, vaikka kaikki sähkövalot olivat sammuksissa. Olisi ollut satumainen hetki hiipiä ulos pällistelemään lähes täytenä kumottavaa maan kiertolaista, mutta yli -20 asteen pakkanen sai sittenkin pysymään hissuksiin viilenevissä sisätiloissa. Kylmä ei ehtinyt tulla, kun jo sähkövirta herätteli laitteet toimimaan. Puoli kuuden aikoihin tassuttelin tarkistamaan, miltä ulkomaailma näytti - ja hain kiireesti kameran hyppysiini. Kuun kutsu oli kuultu, kuten kuvasta näkyy.
1 kommentti:
Upea voinappi !
Lähetä kommentti