Eilen illalla kymmenen aikoihin hämärän alkaessa tihentyä oli oiva tilaisuus tutkia, miten EV-arvon siirtäminen yhä enemmän miinukselle näkyy kuvissa. Ne otettiin Nikon D90:llä, jossa valotusohjelmana aukon prioriteetti, aukkona F/8 ja ISO-arvona 200 pysyivät samoina kuvasta toiseen. Vasemmalle poimin esimerkin, jossa EV-lukemaksi pyöräytettiin -4, mikä tuotti valotusajaksi 1/800 s. Kuva synnyttää vaikutelman yön pimeydestä, vaikka taivas hohtaa valoisana.
Tässä toisessa kuvassa EV-lukema on -2, valotusaika 1/400 s. Tulos on edelleen melko pimeä.
Kolmas otos paljastaa, ettei kuvien ottohetkellä ollut lainkaan pimeää, vaan hämäryys on saatu aikaan kameran säädöillä. EV-arvo on näet edelleen miinuksella, mutta nyt vain -1.3 stepiä, mikä näkyy myös valotusajassa 1/250 s.
Pikku hiljaa alan ymmärtää, kuinka tietyin konstein kuviin voi lisätä sävyjä, joita esimerkiksi kuvaushetken valaistusolossuhteet eivät sellaisinaan salli. Ihme vehkeitä nämä kunnon järjestelmäkamerat. Pakottavat mokomat käyttäjänsä äimistelyn lisäksi uurastamaan alan kirjallisuuden parissa, ennen kuin edes treeneistä tulee mitään. Mutta enpä valita: onnistunut kuva silloin tällöin palkitsee kummasti.
1 kommentti:
Sitkeä olet ja se kyllä palkitaan! Tuon - 2 :n kuvan taivas on kaunis !!
Käytän minäkin noita , mutta jotenkin en ole edes rekisteröinyt , että siis käytän ! Kuvaan vain...oisit tullut pullakahville...
Lähetä kommentti