Kuinka usein kuljemmekaan metsäpolkuja kiinnittämättä sen kummempaa huomiota reheviin saniais- ja sananjalkakasvustoihin? Eilen ei kuljettu, vaan jopa etsittiin silmä tarkkana kaikenlaisia kortteita ja sanikkaisia. Kameralla sai talteen vehreitä näkymiä, kunhan nöyrtyi kontalleen katselemaan lehvästöjä alaviistosta. Itsensä voisi kuvitella peukaloiseksi kuvan kasvustojen sekaan, jotta saisi hiukan käsitystä, miltä kivihiilikauden metsissä näytti.
Lunttasin Wikipediasta asiatietoja kivihiilikaudesta. Lisäksi kopioin alle kasvillisuutta tarkastelevan kappaleen, jossa jo itsessään näkyy monta linkkiä:
Kiviihiilikaudella sanikkaismetsät kukoistivat ja kasvillisuus oli rehevimmillään, sillä ilmasto oli ainakin osan kautta päiväntasaajan lähellä hyvin lämmin ja kostea. Muita kaudella kasvaneita kasvilajeja olivat kortteet ja liekokasvit (Lycopodum, Selaginella). Kaudella oli monilajisia, suuria kortemetsiä. Puusto koostui muun muassa sinettipuista (Sigillaria) ja suomupuista (Lepidodendron). Suomupuu saattoi kasvaa yli 35 metriä korkeaksi. Jotkin sanikkaispuut kasvoivat 50 metriä korkeiksi ja saniaspuut kahdeksanmetrisiksi. Kivihiilikauden maailma oli vihreä, mutta kukkakasveja ei vielä ollut.
Noin 350 miljoonaa vuotta sitten kasveille kehittyivät ilmaraot. Noin 305 miljooonaa vuotta sitten ilmestyivät ensimmäisen siemenpuut, Cordaites.[8]
Noin 335-325 miljoonaa vuotta sitten kasvoivat ensimmäiset laajat trooppiset metsät.[9] Kasvun kukoistuksen on ajateltu johtuneen nykyistä suuremmasta ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta. Tällä kaudella syntyivät suuret kivihiilikerrostumat maahan hautautuneiden kasvien jätteistä. Syyksi puiden laajamittaiseen fossiloitumiseen on epäilty kasvien solujen kuorien ligniiniä hajottavan bakteeriston puuttumista. Ensimmäiset havupuut ja siemenkasvit ilmestyivät kauden aikana.
Että tämmöistä historiaa tällä kertaa. Lisää sanikkaiskuvia ilmestynee blogissakin, kunhan metsäretket tuottavat satoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti